Lapsukaiseni, ainokaiseni on nyt käynyt puolitoista viikkoa koulua. Pehmeä lasku on vieläkin kesken, koulupäivät ovat vain kolmen tunnin mittaisia, ja vasta ensi viikolla ekaluokkalaiset alkavat jäädä edes lounaaseen asti. Sitä seuraavalla viikolla alkavat täydet koulupäivät.

Eddien koulussa päivä alkaa klo 8.50 ja päättyy klo 15.15. Lounas on puoliltapäivin ja sen yhteydessä on tunnin välitunti, päivän ainoa. Iltapäivisin noilla pienillä ekaluokkalaisilla tosin on enimmäkseen vapaata leikkiä, he saavat juoksennella vapaasti luokkansa ja katetun leikkiterassin väliä.

Tämä alku on sujunut tosi hyvin. Pehmeä lasku näkyy Eddien koulussa myös siinä, että 30 ekaluokkalaista aloittavat 6 - 9 oppilaan ryhmissä, ja vasta tänään on eka päivä, jolloin kaikki 30 ovat aloittaneet. Eddie aloitti ensimmäisessä ryhmässä, joten on jo vanha tekijä ja tietää aamun rutiinit: koulun logofleece omaan naulaan, vesipullo koululaukusta tarjottimelle, laukku naulaan, ”nimenhuuto-omena” omenapuusta koriin, matolle istumaan ja odottamaan opettajan tervehdystä ja ohjeita. Eddien koulussa nimenhuuto siis toteutetaan niin, että lapset hakevat oman nimikko-omenan luokan sivussa olevasta ”omenapuusta” ja laittavat sen koriin, ja niin opettaja näkee näppärästi, ketkä luokasta kulloinkin puuttuvat. 

Ensimmäinen aamu. Ehkä hitusen jännittää.

Ekaluokkalaisten opettaja on aivan loistava, kokenut, äidillinen ja kärsivällinen. Lisäksi tuossa koulussa ekaluokkalaisia avustaa oma lastenhoitaja (nursery nurse), ja koska Eddien luokassa on kaksi muutakin autismikirjon poikaa, heillä on tukenaan kolme osa-aikaista kouluavustajaa! Aivan huikeat resurssit verrattuna useimpiin muihin valtion* kouluihin, ja olemme kyllä toistaiseksi olleet ihan onnesta sykkyrällä, että saimme poikasellemme koulupaikan juuri tuosta koulusta.

Lapsikin on onneksi tähän asti aina mennyt kouluun innoissaan (ja ajoissa! Rehtori seisoo aamut koulun portilla vihko kädessä kirjaamassa myöhästyneet. En tiedä, millaisia seuraamuksia myöhästymisestä olisi, mutta toivottavasti ei tarvitse pian tietääkään.) ja on aina hakiessani vastannut uteluihin, että kivaa oli. Enimmäkseen muksut tuntuvat toistaiseksi tunneillaan piirtäneen ja kuunnelleen satuja - vaikka eipä varsinaista opetussuunnitelmaa kai voi vielä aloittaakaan, ennen kuin koko luokka on koossa. Eli katsotaanpa muutaman viikon päästä, kun kaikki 30 4 - 5-vuotiasta ovat käyneet koulua täydet päivät, syöneet (tai jättäneet syömättä) lounaansa meluisassa ruokasalissa ja leikkineet koulunpihan hullunmyllyssä, miltä koulunkäynti sitten tuntuu. Toivon parasta, pelkään pahinta. Kääk. 

Toistaiseksi koulussa on enimmäkseen piirretty.
 

(* Tai eihän Eddien koulu tarkalleen ottaen ole valtion koulu, vaan paikallisen kouluviraston hallinnoima anglikaanisen kirkon koulu. Se kirkkoaspekti meitä ateistivanhempia iiiiihan pikkuisen vielä jännittää asioihin kovin kirjaimellisesti suhtautuvan autistimme kanssa; mitäs sitten, kun alkaa tulla kertomuksia neitseellisistä syntymistä ja, herra paratkoon, ristinkuolemista? No, sen näkee. Kävinhän minäkin peruskoulun uskontotunneilla, ja Eddien isän koulussa oli joka-aamuinen aamuhartaus ihan peräti koulun omassa kappelissa.)

Kommentit (1)

Vierailija

Moikka! Kiitos blogistasi, olen seurannut sitä Lilystä asti ja tykännyt kovasti seurata elämäänne. :) Jos kysymys ei tunnu liian henkilökohtaiselta, olisi kiinnostavaa lukea osaatko näin jälkikäteen sanoa huomasitko joitain autismin kirjon piirteitä Eddiessä jo vauva-aikana. Mutta vain, jos tätä haluat avata. Todella suloinen poika teillä, uskomatonta, että hän on aloittanut jo koulutaipaleensa!

Seuraa 

Ulkosuomalaisäiti, jonka lapsi on hiljattain saanut autismin kirjon diagnoosin. Koti Lontoossa, mökki Suomessa, jalat tukevasti molemmissa maissa. 

Hae blogista