Usein kuulee sanottavan, että sunnuntai polvistelee maanantain edessä. Mieli ajaa ihmistä jo maanantaihin ja arkeen, niihin työtehtäviin ja arjen kilpajuoksuihin, jotka muutaman tunnin päässä odottavat. Samalla hetkellä aika tuntuu seisovan, päivää on jäljellä vaikka kuinka paljon ja aamu hidastelee.

Vastapainona aikatauluille olen tänään syönyt aamiaista kolmen tunnin ajan, keittänyt lounasaikaan mannapuuroa lapselle, lisännyt omenahilloa kaksi kertaa, lukenut Hesarista kaikki mainokset, uutiset, ilmoitukset ja kuolinilmoitusten värssyt sekä siirtänyt lounaan kohti iltapäivää. Samalla olen lakannut kynnet ja päättänyt lähteä metsään. 

Maanantai kolkuttaa ovella, mutta kuten yhtäkään päivää, ei maanantaitakaan voi elää etukäteen. Sunnuntai on elettävä ensin. 

Sunnuntaita toivottaen,

Emmi / Koiranunta

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmekymppinen nainen, joka elää kahden kaksilahkeisen, ison ja pienen, kanssa. On toiselle äiti ja toiselle vaimo. Kilon hiekkaa kotiin tuovat päivittäin kaksitoista koiran tassua. Työkseen kasvattaa lapsia koulussa ja huvikseen perunoita ämpärissä.

Taivastelee maailmaa kolmen tuhannen asukkaan kylästä käsin ja hakee maitopurkkinsa Turusta. Uskoo, että kaikki järjestyy ja että kaikkea sattuu ja tapahtuu. Ei usko huomiseen, koska kaikki tapahtuu aina tänään.

Blogiarkisto