Mää oon somessa ja mää oon twitterissä. Mää bloggaan ja kokkaan ja välillä kiehuu keitto hellalle. Sittenhän mää kokeilen ja koettelen ja huomaan, että istun yhä pöydän ääressä. Se on some, se on tässä koneessa. Ja ne ihmiset ja kommentit ja tykkäykset ja twiitit ja biitit... Kaikki on tässä koneessa. Niin mahdottoman läsnä ja iholla ja aidosti. Silti tuntuu, kuin koneelle juttelisi.

Tämän päivän kokeilussa ei tarvittu liimaa ja neulaa, vaan kompuutteri. Kaikki twiittaa, minäkin haluan.

Olen kuullut paljon puhetta twitterin uutisvirrasta ja kun avasin tilin, ei siinä ollut mitään virtausta. Ihan blankko ja tyhjä näyttö. Ainoa, mikä näytöllä liikkui, oli alareunan kello. Ei sekään vilissyt tai kilissyt. Olla möllötti vain. Näytti aikaa, se on sen tehtävä. Kellon.

Twitterin idea on kuulema seuraamisessa. Sitten näkee, mitä valitut jakaa. Jos valitsee Aku Hirviniemen, näkee Aku Hirviniemen twiitit. Vähän sama idea kuin naamakirjassa. Siellä tuntee ne, jotka latovat kuviinsa päivän ruoka-annoksiaan, lastensa tekemisiä ja lainattuja viisauksia. Twitterissä on ihan samat sisällöt, esittäjät vain ovat tuntemattomia. Aku on julkkis, joten hänen pöperönsä ovat lähtökohtaisesti kiinnostavia.

Twiittaakohan Aku ruokalautasiaan? Olisi pitänyt ottaa selvää ensin, blogata ja wokata vasta sitten. Arvostan Akua, hän on lahjakas näyttelijä. Jostain syystä twittertilini olettaa, että haluaisin seurata Akua ja Sami Hedbergiä. En voi olla kovin vakavasti otettava yrittäjänalku, jos konekin olettaa minun viihtyvän ensisijaisesti stand up -maailmassa. 

Yritän olla aivan äärettömän vakava ja varteenotettava. Mitähän sekin tarkoittaa, varteen ottaminen?

Nyt minäkin olen siis olemassa, twitterissä. Tein ensimmäisen twiitinkin. Kävin hiihtämässä. Äärettömän mielenkiintoista. Siinä hiihdon lomassa pohdin työasioita. Todella mielenkiintoista. Jostain kumman syystä minulla on edelleen vain kolme seuraajaa. Pitäisiköhän nostaa twiittien tasoa? Ei taivu tämä kroppa bikinikuviin, joten jatketaan jo valitulla asialinjalla. Yhden twiitin jälkeen suunta on valittu, eikä siltä sovi livetä.

Ehkä pitäisi pureutua päivän politiikkaan, ehkä ei. Yrittäjänä pitää olla kieli keskellä suuta, ettei vain loukkaa tai kompuroi tai menetä bisnesmahdollisuuksia. Virkkeitä pitäisi olla paljon, mutta ei parane sanoa mitään. Ettei sanoisi vastavirtaan. Twiittivirrassa. On oltava uskottava, seurattava vakavasti otettavia aiheita ja asiantuntijoita ja varmistettava selusta. Kommenttien on oltava fiksuja ja filmaattisia.

Mitä enemmän vaatimuksia itselleni esitän, sitä kauemmaksi ajaudun. Twiittivirrassa. Löysin noin 30 kohdetta, joita uskottavuuden vuoksi voisin seurata. Johan alkoi twiittijoki tulvia.

Mielenkiintoinen kokeilu tämä twitteri. Nähtäväksi jää, löydänkö aikani ja paikkani tässä maailmassa. Olen asettanut itselleni tavoitteen ja se on 4 seuraaja tämän viikon loppuun mennessä :) Kovat on tavoitteet, kokeilussani.

Kommentit (0)