Mieheni aloitti siinä uudessa työpaikassa. Se on osoittautunut hyväksi alun epäselvyyksistä huolimatta. Uusi työ on mullistanut meidän arkemme siten, että hoidan nyt pääasiassa lasten herätykset, aamutoimet ja päiväkotiin viemiset itse. Aiemmin se on kuulunut mieheni tehtäviin. Lisäksi myös haen lapset päiväkodista. 

Minulle se tarkoittaa aikaisempia ylösnousuja. Myös lapset herätän vartin aikaisemmin kuin ennen. Olen lähempänä lapsia, mikä on hyvä, ja sidotumpi heihin, myös iltaisin. Minulla on vähemmän omaa aikaa ja iltaisin olen väsyneempi. Se näkyy valitettavasti myös blogin päivitystahdissa.

Päiväkotiin kävellessä on tullut ihailtua kauniin kuulaita syysaamuja. Ei ole vielä synkän pimeää, vaan aamut tuntuvat todella aamuilta. Tällaisissa maisemissa me kävelimme tiistaina seitsemän jälkeen päiväkotiin.

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen 34-vuotias yhteiskuntatieteilijä, luonto- ja kirjallisuusihminen, myös koiraihminen ilman omaa koiraa. Olen palaamassa perheeni kanssa asumaan lapsuuden kotipaikkakunnalle – samaan taloon, jossa olen kasvanut. Nyt mukana on mies ja neljävuotias kaksikko.

Kirjoitan kahden kulttuurin perheen elämästä, lapsista, yhteiskunnasta, luonnosta, puutarhasta, kirjoista, arjesta ja hyvään elämään pyrkimisestä. 

Email: kotiinpaluu.blogi@gmail.com

Tykkää Facebookissa