Kävimme koko perheen voimin Helsingissä. Matkustimme pitkästä aikaa junalla. Lapsille se oli iso juttu. Koko matkan ajan he huvittivat kanssamatkustajia erinäisillä kysymyksillä, jotka alkoivat sanoilla mitä, mikä ja miksi. Meidän vanhempien aivot saivat työskennellä jatkuvasti keksien mitä ihmeellisimpiin kysymyksiin sopivia vastauksia.

Helsingissä päätimme hajaantua omille teillemme. Isä ja tyttö suuntasivat Stockmannille etsimään syyskenkiä ja viettämään aikaa Stockan leluosaston leikkihuoneessa. Minä taas lähdin pojan kanssa vierailulle kantakaupungissa asuvan siskoni luokse. Matka jatkui rautatieasemalta raitiovaunulla, ja se oli taas erityisen jännää.

Kotona poimimme kypsiä tomaatteja, lasten itse siemenestä kasvattamia. Oli ihanan lämmin sunnuntaipäivä, parvekkeella jatkui vielä lempeä kesäkausi ja lasten telttaleikit. Minä yritin olla ajattelematta maailmantuskaa tuottavia asioita, vaikka joka päivä tuntuu tulevan jotakin uutta. 

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen 34-vuotias yhteiskuntatieteilijä, luonto- ja kirjallisuusihminen, myös koiraihminen ilman omaa koiraa. Olen palaamassa perheeni kanssa asumaan lapsuuden kotipaikkakunnalle – samaan taloon, jossa olen kasvanut. Nyt mukana on mies ja neljävuotias kaksikko.

Kirjoitan kahden kulttuurin perheen elämästä, lapsista, yhteiskunnasta, luonnosta, puutarhasta, kirjoista, arjesta ja hyvään elämään pyrkimisestä. 

Email: kotiinpaluu.blogi@gmail.com

Tykkää Facebookissa