Kun aloin seurustella lasteni isän kanssa sain häneltä lahjaksi Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssi –kirjan. Se oli hänen lempikirjansa. Mieheni piti lasten animaatioelokuvista ja lastenkirjoista. Ymmärsin niiden tuovan hänelle lohtua, koska hän oli kotimaassaan kokenut käsittämätöntä julmuutta ja epäoikeudenmukaisuutta.

Pikku Prinssin kesyttämisen teema varmaan liittyi silloisissa ajatuksissamme meidän suhteeseen, jonka alku ei ollut mutkaton. ”En voi leikkiä kanssasi, sillä minua ei ole kesytetty.”

Hidasta elämää –sivustolla törmäsin listaan lastenkirjojen parhaimmista lainauksista. Joukosta puuttuivat omat suosikkini, Tove Janssonin muumikirjojen sitaatit:

"Ajattelen juuri parhaillaan revontulia. Ei voi tietää, ovatko ne olemassa vai näkyvätkö ne vain. Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi." (Taikatalvi)

***

”Mutta Niiskuneiti oli löytänyt ensimmäisen rohkean krookuksen nenännipukan. Se oli pistänyt esille lämpöisestä maasta eteläisen ikkunan alla eikä ollut vielä edes vihreä.

– Pannaan lasi sen päälle, Niiskuneiti sanoi. Siten se selviää kylmästä yöstä.

– Älä pane, sanoi Muumipeikko. Anna sen selvitä miten parhaiten taitaa. Minä luulen, että se selviää paremmin, jos sillä on vähän vaikeuksia.” (Taikatalvi)

***

"On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi." (Muumilaakson marraskuu)

Jälkimmäinen lainaus tuo minulle aina mieleen pakolaisuuden: on niitä jotka lähtevät. Kukin saa valita itse, mutta jos ei valitse ajoissa, voi käydä huonosti. Matka on pitkä ja vaikea, mutta koskaan ei saa antaa periksi.

Tosiasiassahan siinä on kysymys Nuuskamuikkusesta ja siitä, että tulee syksy, jolloin on aika lähteä kohti etelää.

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen 34-vuotias yhteiskuntatieteilijä, luonto- ja kirjallisuusihminen, myös koiraihminen ilman omaa koiraa. Olen palaamassa perheeni kanssa asumaan lapsuuden kotipaikkakunnalle – samaan taloon, jossa olen kasvanut. Nyt mukana on mies ja neljävuotias kaksikko.

Kirjoitan kahden kulttuurin perheen elämästä, lapsista, yhteiskunnasta, luonnosta, puutarhasta, kirjoista, arjesta ja hyvään elämään pyrkimisestä. 

Email: kotiinpaluu.blogi@gmail.com

Tykkää Facebookissa