Minun on aina ollut kauhean vaikea määritellä itseäni vaikkapa työhakemuksessa. Kuka olen? Mitä osaan, olen tehnyt ja haluan tehdä? Sama vaikeus minulla on näköjään blogin kuvauksessa. Nyt olen määritellyt itseni yhteiskuntatieteilijäksi, luonto- ja kirjallisuusihmiseksi sekä koiraihmiseksi. Voin kuitenkin kertoa, että olen opiskellut myös hortonomiksi ja erikoistunut pihasuunnitteluun. Tosin siitä on kymmenen vuotta aikaa, kun viimeksi olen tehnyt jotain vastaavaa.

Tulevassa rivitalokodissamme on suojainen pikku piha ja odotan jo kovasti pääseväni sitä hoitamaan ja suunnittelemaan. Ajattelin, etten aluksi tee mitään suuria uudistuksia, vaan tutustun pihaan rauhassa kaikkina vuodenaikoina, jotta tiedän miten se toimii. Pihalla on tällä hetkellä paljon säilytettäviä kasveja, kuten valkea kuulas -lajikkeen omenapuu ja punaviinimarjapensas.

Pihan ongelma on kuitenkin se, että se on aivan liian täyteen ahdettu lapsiperheen pihaksi. Se vaatii pientä selkiyttämistä aikanaan. Piha aukeaa etelään tai länteen, mutta on kahdelta sivulta talon seinien ympäröimä ja kahdelta muurin ympäröimä. Sitä sanotaan atriumpihaksi. Koska pihalla on myös suuria puuvartisia kasveja, kuten vanhoja pylväskatajia ja omenapuu, varjoa on runsaasti.

Pihan vakiovieraisiin kuuluvat oravat, joita lapset pääsivät ihmettelemään viimeksi siellä käydessämme. Oravat ovat niin tuttavallisia, että välillä meinaavat tulla ovesta sisälle. Ne juoksevat pitkin muuria ja piiloutuvat katajaan, ja laskeutuvat sieltä alas nurmikolle, kun pihalla on turvallista.

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen 34-vuotias yhteiskuntatieteilijä, luonto- ja kirjallisuusihminen, myös koiraihminen ilman omaa koiraa. Olen palaamassa perheeni kanssa asumaan lapsuuden kotipaikkakunnalle – samaan taloon, jossa olen kasvanut. Nyt mukana on mies ja neljävuotias kaksikko.

Kirjoitan kahden kulttuurin perheen elämästä, lapsista, yhteiskunnasta, luonnosta, puutarhasta, kirjoista, arjesta ja hyvään elämään pyrkimisestä. 

Email: kotiinpaluu.blogi@gmail.com

Tykkää Facebookissa