Kävimme eilen illalla piipahtamassa entisessä lapsuudenkodissani, nykyisessä vanhempieni kodissa ja tulevassa kodissamme. Olemme puhuneet muutosta jo pariin otteeseen lapsille. He ovat esittäneet kysymyksiä muun muassa siitä, mitä kaikkea otamme mukaan nykyisestä kodista. Kun kerroin, että otamme ihan kaiken mukaan, he ihmettelivät kovin, mistä saadaan niin valtava auto, että siihen mahtuu kaikki.

"Minä muutan tänne!" totesi tyttö pontevasti tutkiessaan eilen isovanhempien kirjahyllyä. En tiedä, johtuiko huudahduksen ajoitus juuri kirjoista, mutta tyttö on todellinen lukutoukka, aina nenä kiinni kirjassa, kun pitäisi lähteä päiväkotiin tai mennä pesemään hampaat.

Kuvassa lapset piirtävät meduusoja ja mustekaloja entisessä huoneessani, josta luultavasti tulee lastemme leikkihuone, koska se on suurin talon huoneista lukuunottamatta olohuonetta ja keittiötä. Inspiraatiota piirroksiinsa lapset saivat kkunassa roikkuvista verhoista, jotka valitsin huoneeseeni joskus 12-vuotiaana. 

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen 34-vuotias yhteiskuntatieteilijä, luonto- ja kirjallisuusihminen, myös koiraihminen ilman omaa koiraa. Olen palaamassa perheeni kanssa asumaan lapsuuden kotipaikkakunnalle – samaan taloon, jossa olen kasvanut. Nyt mukana on mies ja neljävuotias kaksikko.

Kirjoitan kahden kulttuurin perheen elämästä, lapsista, yhteiskunnasta, luonnosta, puutarhasta, kirjoista, arjesta ja hyvään elämään pyrkimisestä. 

Email: kotiinpaluu.blogi@gmail.com

Tykkää Facebookissa