Sunnuntaina päivällä soi puhelin. Mieheni äiti soittaa: "Sopiiko tulla tunnin päästä kahville?" -Totta kai! Nähdään!

Sujautan puhelimen taskuuni ja katson ympärilleni. Hikikarpalot valtaavat ohimoni ja menen paniikkiin. Sohva ja ovenkarmit pursuavat viikolla käytettyjä vaatteita ja juuri pyykättyjä lakanoita. Kuutiollinen legoja lojuu kaikkialla, paitsi leikkihuoneessa. Villakoiria on kuin venäläisiä talvisodan Karjalassa ja kahvi on pinttynyt pannuun. Anopilla on maailmanlopun astma ja revin Dysonia perässäni kuin viimeistä päivää. Pinoan postit keittiön pöydältä ja tungen hädissäni likaiset astiat tiskikoneeseen puhtaiden joukkoon.

Kuka käy kaupassa?! Kahvi on loppu! Tuo pullaa ja pikkuleipiä!

Samperi. Vessan lavuaarissa on hammastahnaa. Pyykit roikkuu telineessä ja ruokapöydän maljakossa töröttää kuihtuneet ruusut. En ehdi enää millään! Missä se mies viipyy, tuo pahuksen pannukin on vielä pesemättä!

Ovi käy. Sisään astelee anoppi, sylissään tuoreuttaan höyryävä mustikkapiirakka ja paketti Juhla Mokkaa. Appiukko kaappaa heti pojantyttären syliinsä, joka polleana esittelee rähjäisintä pehmoleluaan.

Muistan monet kerrat lapsena, kun äiti kielsi minua kutsumasta kavereita kylään, kun meillä oli muka niin sekaista. Eikä oikeasti ollut. Ehkä se oli äiti itse, joka oli sekaisin.

Me asumme täällä. Tämä on meidän koti. Koti, jossa asuu kaksi aikuista, lapsi ja koira. Miksi se ei saisi näkyä? Miksi emme saisi olla täällä niin kuin olemme? Mustikkapiirakka maistui, kuten aina, ja tyttö nautti isovanhempiensa seurasta. Anoppi ei tukehtunutkaan. Ehkä ensi kerralla jään vain sohvalle odottamaan sitä vastaleivottua piirakkaa.
 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kuin ihmisen mieli avaa portin pyöreästi kolmekymppisen naisen elämään, joka joskus on asian ytimessä, toisinaan jossain aivan muualla. Tämä tunteellinen tarkkailija purkaa mieltään asioista, joista moni muu varmasti vaikenee, vaikka ei pitäisi. Ehkä tavoitan jonkun samoilta aalloilta, ehkä joku näkee itsensä peilistä. Pieniä ja suuria iloja ja suruja. Kaikkea siltä väliltä. Elämää.