Kun neito tulee drinkille, heti on baarikärpäsiä ympärillä pörräämässä.

Muutama vuosi sitten kuulin perhosbaarista. Perhosia voi houkutella kotipihaan rakentamalla niille ruokintapaikan tai pikeminkin juomapaikan, baarin. Sopivaa juomaa on jokin käynyt hapanimelä neste. Esimerkiksi punaviini johon on lisätty sokeria tai muuta makeaa. Vanha marjamehu, johon on lisätty vähän hiivaa ja sokeria, on myös hyvä valinta. Tilkka punaviinietikka antaa juomaan potkua, jota perhoset kuulemma osaavat arvostaa.

Helpoin ja yksinkertaisin tapa rakentaa perhosbaari on lorauttaa janoisia lentäjiä varten sekoitettu juoma lautaselle, purkkiin tai muuhun astiaan. Perhoset eivät hörpi nestettä litra- tai edes kuppikaupalla, joten vain pieni tilkka riittää. Muuten hyönteiset hukkuvat baariinsa.

Juoma-astiaan kannattaa laittaa esim. pala vaahtomuovia tai pesusientä, joka imee nestettä. Sienestä tulee samalla baarijakkara, jonka päällä perhonen voi olla.

Ensin kokeilin perhosbaarin rakentamista tällä ohjeella, mutta syystä tai toisesta kesän aikana juomaa kävi maistamassa vain pari nokkosperhosta. Tänä kesänä ajattelin toimia toisin.

Omenapuussa talvisin roikkuva talipalloteline sai uuden käyttötarkoituksen. Leikkasin vaahtomuovista telineen sisälle sopivan palan ja kaadoin päälle vanhasta kotiviinistä ja hunajasta sekoitettua nestettä. Huomasin heti, että vaahtomuovi ei ole paras vaihtoehto tähän baarikonseptiin. Neste valuu melkein samantien pois.

Tiskipöytää pyyhkiessäni hoksasin, että perhosbaarin voisi ehkä sisustaa keittiöliinalla. Sellaisella sienimäisellä hyvin imukykyisellä pehmeällä liinalla, joita aika monen kotona käytetään. Netistä löysinkin baarimallin, jossa keittiöliina seisoi purkin pohjalla ja imi nestettä ylöspäin. Keltainen on kuulemma paras väri.

Taittelin pari liinaa telineen sisään ja kaadoin juomaa varovasti. Liinat imivät nesteen hyvin ja vain muutama tippa valui pois.

Pari tuntia myöhemmin paikalle liihotteli häiveperhonen, joka oli käynyt jo vaahtomuovibaarissa. Sen jälkeen paikalle ilmaantui nokkosperhonen ja seuraavana päivänä neitoperhonen.

Olin jo häiveperhosen vierailusta innoissani. En ollut koskaan ennen nähnyt niin isoa (siipiväli noin 8 cm) perhosta Suomen luonnossa. Ensin luulin sitä haapaperhoseksi, sillä kirjahyllyssäni oleva perhosopas ei tätä tulokaslajia tuntenut ja haapaperhonen tuntui jollain tavalla sopivan tuntomerkkeihin. Netistähän tämäkin asia viimein varmistui.

Perhosvieraat ovat kyllä baarissani satunnaisia vieraita, muutaman kerran päivässä huomaan jonkun perhosen olevan paikalla. Kaikenlaiset kärpäset ja muut pienet hyönteiset ovat kanta-asiakkaita, mutta niistä ei ole ollut mitään riesaa. Baarissa ja sen liepeillä ei ole ollut tungosta eikä muutakaan häiriökäyttäytymistä.

Jos ruokit lintuja talvella, ehkä perhosten ruokinta kesällä on juuri sinun juttusi. Ainakin se tuo väriä ja eloa kotipihalle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Lukutoukka on reilu viisikymppinen kirjojen kustantaja, toimittaja ja luovan kirjoittamisen ohjaaja Heikki Savola. Lukutoukka muistelee kirjallisuuteen ja kulttuuriin liittyviä asioita sen minkä muistaa - ja välillä kommentoi muitakin asioita.

Teemat

Hae blogista