Viime päivinä sosiaalisessa mediassa on muisteltu menneitä vuosia, joten miksen siis minäkin:

2010 – En muista mitään erityistä.
2011 – Hmm… 2011… ei sano mitään.
2012 – Lapset olivat koulussa. Vai oliko se sittenkin 1990-luvulla?
2013 – Saatoin käydä jossain. Tai sitten vain ajattelin että olisi mukava käydä jossain.
2014 – Todennäköisesti jatkoin samoja hommia kuin aiemminkin.
2015 – Minulta leikattiin nielurisat. Ehkä. Siis ehkä 2015. Leikattu on ja nimenomaan nielurisat.
2016 – Ei mitään hajua koko vuoden tapahtumista.
2017 – Joo-o, todennäköisesti olin silloin elossa, koska nytkin olen. Tai miten nyt sitten ”elossa” halutaan määritellä.
2018 – Tuskinpa tapahtui mitään erityisen mainittavaa, kun en muista.
2019 – Loppuvuodesta väsytti. Varmaan siksi että koko vuosikymmen oli ollut niin rankka ja tapahtumarikas.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Lukutoukka on reilu viisikymppinen kirjojen kustantaja, toimittaja ja luovan kirjoittamisen ohjaaja Heikki Savola. Lukutoukka muistelee kirjallisuuteen ja kulttuuriin liittyviä asioita sen minkä muistaa - ja välillä kommentoi muitakin asioita.

Teemat

Hae blogista

Instagram