Entisen isäntäparin aikaan tällä tilalla viljeltiin myös perunaa, mitä oli syksyisin kellari piukassa ja keväisin ihmeteltiin mitä niille lopuille tehdään.

Meidän aikanamme perunamaata ei ollut lainkaan moneen vuoteen. Lasten ollessa pieniä ja itse käydessäni tilan ulkopuolella töissä, perunanviljely ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Lasten kasvaessa ja hektisen elämänvaiheen vähän rauhoittuessa, alkoi taas tehdä mieli oman maan perunoita. Niinpä perustin takapihalle pienen perunamaan, ja sen kylkeen kasvimaan. Ja kyllä ne itse kasvatetut perunat, salaatit, sipulit ja tillit sitten hyviä olivatkin!

Tapaturman jälkeen mittasuhteet monissa asioissa menivät uusiksi. Myös takapihan viljelmät vaihtuivat parin kesän tauon jälkeen nyt lavakaulukseen, minkä satuin löytämään navetan takaa. Tämän kokoisen kasvimaan jaksan ehkä lypsyjen välillä juuri ja juuri hoitaa:)

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogi kertoo elämästä maanviljelijän vaimona hullunkurisessa perheessä...

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat