Tapaturmasta tuli lokakuun lopulla kuluneeksi kaksi vuotta. Nilkka on luutumisen osalta parantunut hyvin ja osat saatiin leikkauksessa ruuvailtua hyvin paikoilleen, mutta nilkka vaan avattiin molemmilta puolilta väärästä kohtaa. Hermojen päältä!!

Hermovauriosta onkin aikalailla kiusaa. Kantapään seutu ja jalan ulkoreuna ovat tunnottomia. Jalka puutuu herkästi, ja parin tunnin välein koipi onkin nostettava kohti kattoa. Varpaistakin vetää ikävästi suonta välillä...

Potilasvakuutuskeskukselta tuli päätös, jonka mukaan myöskin tibialishermon vaurio oli potilasvahinko, mikä olisi ollut vältettävissä huolellisemmalla leikkaustekniikalla.

Tammikuussa sain päätöksen potilasvahingosta suralishermon osalta. 

Mielenkiintoisen tästä päätöksestä tekee se, että tibialishermon vauriosta ei makseta mitään korvausta, koska potilasvakuutuskeskus katsoo aikaisemmasta suralishermon vauriosta maksetun korvauksen (1800 eur) olevan asianmukainen ja kattavan myös tibialishermon vaurion.

Itse en tätä päätöstä oikein ymmärrä, koska ortopedin mukaan juuri tibialishermon vaurio on näistä kahdesta se pahempi, joka aiheuttaa merkittävän toimintakyvyn alenemisen ja pysyvän haitan...

No ei se mitään. Olen jo tottunut näihin kummallisiin päätöksiin MELAnkin osalta, minne olen jo rustannut muutaman valituskirjeen.  MELAn asiantuntijoiden mukaan jalassani on vaan "pientä tunnottomuutta"...

Isäntä onkin harkinnut vievänsä minut fakiiriksi sirkukseen. Kävelemään kuumien hiilten päälle, kun en näihin maataloustöihin enää täysipainoisesti kykene;)

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogi kertoo elämästä maanviljelijän vaimona hullunkurisessa perheessä...

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat