Ai että mää sitten tykkään levitellä noita isännän vanhoja tavaroita pitkin pihaa. Kuten nyt esimerkiksi noi sukset. Siteet on näppärästi korjattu paalinarulla. Se oli siis aikaan ennen jesaria, vuonna miekka ja kilpi...

Isännän vanhat luistimetkin ripustin riihelle vähän paremmalle paikalle. Lipan alle sateelta suojaan kuitenkin.

Siinä sivussa tuunasin vanhan maakellarin päätyyn vähän syksyisemmän ilmeen. 

Isäntä sanoi viime viikolla löytäneensä mulle metsästä uuden puuhalelun, vanhan hevosharavan. Tämä löytyi puretun ladon lähettyviltä, osittain maahan painuneena.

Kävin heti paikanpäällä ihastelemassa laitetta. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä!  Asiasta lisää myöhemmin, kunhan saadaan roudattua se pihapiiriin jo tarkoin suunnittelemalleni paikalle.

Puinnit ovat meillä vielä ihan alkutekijöissään. Minkäs teet kun sataa, sataa ja sataa. Kyntämään isäntä sen sijaan on jo päässyt, lempipuuhaansa.

 

Kommentit (2)

Seuraa 

Blogi kertoo elämästä maanviljelijän vaimona hullunkurisessa perheessä...

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat