Kirjoitukset avainsanalla nilkkamurtuma

Tapaturmasta on kulunut nyt kolme kuukautta ja rapiat. Työkunnossa en ole vieläkään. Lääkäri sanoikin viimeksi, että toipumiseen menee vähintään puoli vuotta, ja vuoden päästä sitten nähdään millainen siitä tuli, siis nilkasta!

Kun emäntä on venyttänyt nilkkaansa, niin isäntä on venyttänyt päiväänsä navetalla. Olemme näin koittaneet säästää lomitusmaksuissa. Kohta vaan on kevät-, kesä- ja syyskiireet edessä, jolloin ne tunnit vuorokaudessa eivät tahdo muutenkaan riittää... Joten se on nyt vaan jumpattava, pumpattava ja venytettävä nilkkaa ahkerasti, monta kertaa päivässä.

Lisäksi olen käynyt fysioterapiassa kerran-pari viikossa. Siellä nilkkaan on annettu manuaalisen käsittelyn lisäksi myös LPG-terapiaa sekä UÄ-hoitoa. Hyviä ohjeitakin olen sieltä saanut. Ammattilaiset osaavat asiansa!

Tori.fi:stä löysin myös tasapainolaudan, joka on osoittautunut mainioksi apuvälineeksi kuntoutuksessa. Jumppapallo (isännän), venytysnauha ja putkirulla multa löytyivätkin omasta takaa. Myös keittiön katossa roikkuva leuanvetotanko on hyvä avustaja varpaillenousuharjoituksissa. Muuten paino olisi liikaa terveellä jalalla ja yksin kipeällä jalalla varpaillenousu ei vielä onnistu.

Kuntopyöränkin kaivoin naftaliinista, sillä kävelyä jalka ei arkiaskareita enempää kestä. Liiallisen kävelyn huomaa nilkan turpoamisen lisäksi myös polven ja lonkan kipeytymisenä. Vesijuoksemassakin olen käynyt pari kertaa viikossa. Saas nähdä kuinka emännän käy!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mulla on nyt kuudes kipsiviikko aluillaan. Se tarkoittaa sitä, että jalalla voisi ruveta varaamaan jo kokopainolla.

Mulla on siis pohjeluussa pirstaleinen Weber C-tason murtuma, joka on korjattu levyllä ja ruuveilla. Sääriluuta, kehräsluuta ja takakolmiotakin täytyi vähän ruuvailla. Lääkäreiden mukaan kuulemma nilkkamurtuma pahimmasta päästä!

Viikko sitten kävin sairaalassa kontrollissa ja kaikki näytti olevan ok. Pyysin samalla reissulla jalkaani uuden kipsin, koska sen edellisen lasikuitusaappaan kanssa ei pystynyt juurikaan olemaan kuin kinttu kattoa kohti.

No, tilalle laitettiin toinen, samanmoinen, jonka kanssa ei sitten pystynyt olemaan EDES kinttu kattoa kohti!

Onneksi sain yhden valvotun yön jälkeen lähimmän aluesairaalan kipsimestarin langanpäähän. Hän joutui jo puhelimessa lohduttelemaan itkuista ja epätoivoista emäntää ja lupasi vaihtaa kipsin sellaiseen, ettei tarvitse enää itkeskellä.

Sen hän sitten tekikin ja askarteli jalkaani ortoosin, jonka voin tarvittaessa (esim. suihkun ajaksi) ottaa jopa pois.

Tämän jälkeen alkoikin elämä hymyillä.
ISO KIITOS Forssan aluesairaalan ystävälliselle ja ammattitaitoiselle kipsimestarille!?

Kyllä tämän ortoosin kanssa kelpaa nyt kävelyä opetella!

PS. Olen muuten "alkupitkästymisen" jälkeen ruvennut pikkuhiljaa tottumaan tähän täysihoitoon.

Mun ei ole viiteen viikkoon tarvinnut miettiä mitä syödään ja meillä on silti syöty, joka päivä.?

Kommentit (5)

Kata
2/5 | 

Mä olenkin aina toisinaan miettiny, että ootko myös sä syöny, mutta kamalan hyvä jos olet <3 ;D

Edellisessä postauksessa tulin kehuskelleeksi, kuinka teen töitä joka päivä... No nyt en sitten tee, ainakaan pariin kuukauteen. Keskiviikkoiltana nimittäin liukastuin navetalla "miinaan" sillä seurauksella, että lähti taju.

Kun siitä lehmien välistä sitten heräsin, huomasin ettei kävely onnistukaan ja turvasaapaskin painoi ikävästi. Pääsin jotenkin konkkaamaan/konttaamaan navetan ovelle huutamaan apua. Poika kuuli huudot ja pian tuli isäntäkin paikalle.

Taisin olla sen verran tillin tallin ja nilkkakin turposi silmissä, joten isäntä soitti ambulanssin, vaikka itse kuulemma sanoin ettei tässä nyt mitään lansseja tarvita. Ambulanssia odotellessa tytär ehti vaihtaa mulle päällimmäiset vaatteet, jotka olivat yltä päältä siinä itsessään ja poika ehti peseen mun naaman.

Ambulanssimiehet sanoivat heti, että pahalta näyttää nilkka. Laittoivat jalkaan ilmalastan ja kantoivat autoon. Liikkeellelähdettyä sain vielä tipan ja hyvän kipulääkityksen, joten matka keskussairaalaan sujui oikein mukavasti. Sanoivat, että ovat he pahempiakin hajuja autossaan haistelleet, kun löysin vielä pas..a korvan takaa...

Ensiavussa kuvattiin ensin jalka. Sanoivat, että pahasti on murtunut ja nilkka täytyy leikata. Antoivat  "pikanukutuksen", jotta saivat vedettyä nilkan parempaan asentoon. Anestesialääkäri kysyi, olenko selvinpäin! Vastasin ettei mulla ole tapana kännipäissäni noita lehmiä lypseskellä...

Sitten kuvattiin vielä "putkessa" sekä nilkka että pää. Päässä kun oli aikasmoinen kuhmu ja kun ei tarkkaan tiedetty kauanko olin ollut tajuttomana. Sitten siirrettiinkin osastolle ja sanottiin, että aamulla leikataan.

Aamulla sanottiin, että leikkaava lääkäri olikin sairastunut, mutta leikkaus pyrittäisiin tekemään sen päivän aikana. Päätä särki, jalkaa ei. Illalla rupes jo vähän nälkäkin kurniin ja puol yhdeksän aikaan ilmoitettiin ettei leikatakaan. No sainpa ruokaa, vaikka harmittikin.

Eilen puolenpäivän maissa tultiin antamaan esilääkitys ja tunnin päästä siitä olinkin jo leikkaussalissa. Paikalla oli kaksi kirurgia, jotka "ruuvailivat ja levyttivät" nilkkaani melkein kolme tuntia. Sanoivat ettei tällä nilkalla lypsetä lehmiä ainakaan pariin kuukauteen. Saattaa mennä jopa kolme. Nähtäväksi jää kuinka käy.

Kommentit (2)

Kata
1/2 | 

Eläintenhoitajaopiskelija sekä kissut Milli, Issa ja Pulla lähettävät paljon terkkuja ja toivottavat hyvin hyvin pikaista paranemista !!

Seuraa 

Blogi kertoo elämästä maanviljelijän vaimona hullunkurisessa perheessä...

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat