Tapaturmasta on kulunut nyt kolme kuukautta ja rapiat. Työkunnossa en ole vieläkään. Lääkäri sanoikin viimeksi, että toipumiseen menee vähintään puoli vuotta, ja vuoden päästä sitten nähdään millainen siitä tuli, siis nilkasta!

Kun emäntä on venyttänyt nilkkaansa, niin isäntä on venyttänyt päiväänsä navetalla. Olemme näin koittaneet säästää lomitusmaksuissa. Kohta vaan on kevät-, kesä- ja syyskiireet edessä, jolloin ne tunnit vuorokaudessa eivät tahdo muutenkaan riittää... Joten se on nyt vaan jumpattava, pumpattava ja venytettävä nilkkaa ahkerasti, monta kertaa päivässä.

Lisäksi olen käynyt fysioterapiassa kerran-pari viikossa. Siellä nilkkaan on annettu manuaalisen käsittelyn lisäksi myös LPG-terapiaa sekä UÄ-hoitoa. Hyviä ohjeitakin olen sieltä saanut. Ammattilaiset osaavat asiansa!

Tori.fi:stä löysin myös tasapainolaudan, joka on osoittautunut mainioksi apuvälineeksi kuntoutuksessa. Jumppapallo (isännän), venytysnauha ja putkirulla multa löytyivätkin omasta takaa. Myös keittiön katossa roikkuva leuanvetotanko on hyvä avustaja varpaillenousuharjoituksissa. Muuten paino olisi liikaa terveellä jalalla ja yksin kipeällä jalalla varpaillenousu ei vielä onnistu.

Kuntopyöränkin kaivoin naftaliinista, sillä kävelyä jalka ei arkiaskareita enempää kestä. Liiallisen kävelyn huomaa nilkan turpoamisen lisäksi myös polven ja lonkan kipeytymisenä. Vesijuoksemassakin olen käynyt pari kertaa viikossa. Saas nähdä kuinka emännän käy!

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogi kertoo elämästä maanviljelijän vaimona hullunkurisessa perheessä...

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat