Heräsin aamulla normaaliin aikaan puolikuudelta. Vilkaistuani isäntää, joka ei saanut edes toista silmäänsä auki, kotiuduttuaan yöllä yhden jälkeen rehunteosta, lupasin hövelisti hoitaa aamuaskareet yksin. 

Mulla oli mukava aamu "muiden" kanssa navetalla. Laulaa loilottelin siellä ääneni käheäksi, mitä en yleensä tee kun isäntä on paikalla...

Hommien jälkeen piti sitten keittää hyvät kahvit, mutta... Mukava aamuni loppui siihen. Ei kahvinmurustakaan koko huushollissa! Ei enää laulattanut, eikä naurattanut.

Se, että MAITO on loppu, on meillä ihan normaalia, mutta KAHVI ei ole vielä koskaan ennen päässyt loppumaan.

Isäntä kaipasi kahvia vielä enemmän kuin minä (ja kieltämättä vähän näyttikin siltä?), että jaksaisi toimia sorkanleikkaajan apurina koko päivän.

Siispä suihkuun, tukka tötterölle ja kaupasta kahvia hakemaan!

Kyllä oli kuulkaa katastrofin ainekset ilmassa! Päivä oli jo pitkällä, ja sorkkien leikkuu, ennenkuin saatiin aamukahvia.

Kommentit (8)

Pii
Liittynyt29.2.2016

Elin ihan täysin mukana . En tiedä ehkä mitään pahempaa tilannetta aloittaa aamu kuin että kahvi on loppu. 

Jokainen voi olla kokki

Seuraa 

Blogi kertoo elämästä maanviljelijän vaimona hullunkurisessa perheessä...

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat