Edellisessä postauksessa tulin kehuskelleeksi, kuinka teen töitä joka päivä... No nyt en sitten tee, ainakaan pariin kuukauteen. Keskiviikkoiltana nimittäin liukastuin navetalla "miinaan" sillä seurauksella, että lähti taju.

Kun siitä lehmien välistä sitten heräsin, huomasin ettei kävely onnistukaan ja turvasaapaskin painoi ikävästi. Pääsin jotenkin konkkaamaan/konttaamaan navetan ovelle huutamaan apua. Poika kuuli huudot ja pian tuli isäntäkin paikalle.

Taisin olla sen verran tillin tallin ja nilkkakin turposi silmissä, joten isäntä soitti ambulanssin, vaikka itse kuulemma sanoin ettei tässä nyt mitään lansseja tarvita. Ambulanssia odotellessa tytär ehti vaihtaa mulle päällimmäiset vaatteet, jotka olivat yltä päältä siinä itsessään ja poika ehti peseen mun naaman.

Ambulanssimiehet sanoivat heti, että pahalta näyttää nilkka. Laittoivat jalkaan ilmalastan ja kantoivat autoon. Liikkeellelähdettyä sain vielä tipan ja hyvän kipulääkityksen, joten matka keskussairaalaan sujui oikein mukavasti. Sanoivat, että ovat he pahempiakin hajuja autossaan haistelleet, kun löysin vielä pas..a korvan takaa...

Ensiavussa kuvattiin ensin jalka. Sanoivat, että pahasti on murtunut ja nilkka täytyy leikata. Antoivat  "pikanukutuksen", jotta saivat vedettyä nilkan parempaan asentoon. Anestesialääkäri kysyi, olenko selvinpäin! Vastasin ettei mulla ole tapana kännipäissäni noita lehmiä lypseskellä...

Sitten kuvattiin vielä "putkessa" sekä nilkka että pää. Päässä kun oli aikasmoinen kuhmu ja kun ei tarkkaan tiedetty kauanko olin ollut tajuttomana. Sitten siirrettiinkin osastolle ja sanottiin, että aamulla leikataan.

Aamulla sanottiin, että leikkaava lääkäri olikin sairastunut, mutta leikkaus pyrittäisiin tekemään sen päivän aikana. Päätä särki, jalkaa ei. Illalla rupes jo vähän nälkäkin kurniin ja puol yhdeksän aikaan ilmoitettiin ettei leikatakaan. No sainpa ruokaa, vaikka harmittikin.

Eilen puolenpäivän maissa tultiin antamaan esilääkitys ja tunnin päästä siitä olinkin jo leikkaussalissa. Paikalla oli kaksi kirurgia, jotka "ruuvailivat ja levyttivät" nilkkaani melkein kolme tuntia. Sanoivat ettei tällä nilkalla lypsetä lehmiä ainakaan pariin kuukauteen. Saattaa mennä jopa kolme. Nähtäväksi jää kuinka käy.

Kommentit (2)

Kata

Eläintenhoitajaopiskelija sekä kissut Milli, Issa ja Pulla lähettävät paljon terkkuja ja toivottavat hyvin hyvin pikaista paranemista !!

Seuraa 

Blogi kertoo elämästä maanviljelijän vaimona hullunkurisessa perheessä...

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat