Mulla on nyt kuudes kipsiviikko aluillaan. Se tarkoittaa sitä, että jalalla voisi ruveta varaamaan jo kokopainolla.

Mulla on siis pohjeluussa pirstaleinen Weber C-tason murtuma, joka on korjattu levyllä ja ruuveilla. Sääriluuta, kehräsluuta ja takakolmiotakin täytyi vähän ruuvailla. Lääkäreiden mukaan kuulemma nilkkamurtuma pahimmasta päästä!

Viikko sitten kävin sairaalassa kontrollissa ja kaikki näytti olevan ok. Pyysin samalla reissulla jalkaani uuden kipsin, koska sen edellisen lasikuitusaappaan kanssa ei pystynyt juurikaan olemaan kuin kinttu kattoa kohti.

No, tilalle laitettiin toinen, samanmoinen, jonka kanssa ei sitten pystynyt olemaan EDES kinttu kattoa kohti!

Onneksi sain yhden valvotun yön jälkeen lähimmän aluesairaalan kipsimestarin langanpäähän. Hän joutui jo puhelimessa lohduttelemaan itkuista ja epätoivoista emäntää ja lupasi vaihtaa kipsin sellaiseen, ettei tarvitse enää itkeskellä.

Sen hän sitten tekikin ja askarteli jalkaani ortoosin, jonka voin tarvittaessa (esim. suihkun ajaksi) ottaa jopa pois.

Tämän jälkeen alkoikin elämä hymyillä.
ISO KIITOS Forssan aluesairaalan ystävälliselle ja ammattitaitoiselle kipsimestarille!?

Kyllä tämän ortoosin kanssa kelpaa nyt kävelyä opetella!

PS. Olen muuten "alkupitkästymisen" jälkeen ruvennut pikkuhiljaa tottumaan tähän täysihoitoon.

Mun ei ole viiteen viikkoon tarvinnut miettiä mitä syödään ja meillä on silti syöty, joka päivä.?

Kommentit (5)

Kata

Mä olenkin aina toisinaan miettiny, että ootko myös sä syöny, mutta kamalan hyvä jos olet <3 ;D

Seuraa 

Blogi kertoo elämästä maanviljelijän vaimona hullunkurisessa perheessä...

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat