Kerronpa teille nyt vähän meidän riihestä, koska se on tilamme vanhin rakennus ja ehdoton suosikkini. Riihi on seissyt paikallaan 1800-luvun lopulta lähtien. Se oli siinä jo silloin, kun isännän isoisä osti tämän tilan.

Riihessä on aikanaan kuivattu, puitu ja säilytetty viljaa. Viime vuosina riihi on toiminut lähinnä säilytystilana sekä Petteri Punakuonon parkkipaikkana...

Vuosituhannen vaihteessa riihi oli vielä aika lohduton näky. Se oli vähän joka suuntaan kallellaan ja olkikatosta ei ollut jäljellä kuin rippeet. Meillä ei sukupolvenvaihdoksen aikaan ollut aikaa, rahaa eikä taitoa satsata riiheen, mutta onneksi vanhempi sukupolvi ojensi auttavan kätensä.

Riihen korjasi hirsirakentamiseen perehtyneet isä ja poika Alastarolta. Kuumimmillaan lämpöä oli kesällä +27 astetta ja kylmimmillään talvella pakkasta saman verran. Isännänkin täytyi pakkasessa lähteä kaatamaan lisää puuta metsästä kun hirret loppuivat kesken...

Näen riihen päivittäin keittiön ikkunasta. Minulla on siitä kymmeniä kuvia eri vuoden- ja vuorokaudenaikoina. Olen niin onnellinen, että pystyimme Valto-pappa-vainaan avustuksella pelastamaan riihen. Siinä silmä lepää♡

Kommentit (3)

Seuraa 

Blogi kertoo elämästä maanviljelijän vaimona hullunkurisessa perheessä...

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat