Huonot talousnäkymät eivät viime aikoina ole ainakaan hidastaneet helsinkiläisten ravintoloitsijoiden menoa. Uusia ravintoloita tulee kun sieniä sateella ja vanhat saavat kunnon ilmeenkohotuksia. Näin on käynyt myös vanhalle kuuluisalle Königille. Paikan omistaja Center-Inn suunnitteli ja rakensi Königin paikalle täysin uudenlaisen Michel ravintolan. Projektipäällikkönä ravintolan suunnittelun, toteutuksen ja pyörittämisen takana on helsinkiläisestä ravintolamaailmasta tuttu Mehdi Younes. Omistaja luonnehti uutta ravintolaa Urban Classics – tyyliseksi ja Michel tarjoaakin kaupunkilaisille palveluja Helsingin sydämessä ja kauniissa miljöössä aikaisesta aamusta yömyöhään. 
Sisustukseen ja sen erilaisiin yksityiskohtiin on Michelissa panostettu erityisen paljon. Heti sisäänkäynnillä katse kiinnittyy mosaiikkilattiaan ja hienoon Michel-laatoitukseen. Tosin, samantyyppisen ravintolan nimen kirjailun olen huomannut myös toisen paljon pinnalla olevan ja vastikään avatun ravintolan lattialla.  Michelin sydämeksi ja katseenvangitsijaksi on rakennettu kaunis iso ja avonainen baaritiski, jonka materiaaleissa yhdistyvät vaalea marmori, teräs, kulta ja lasi. Marmoria näkyy ravintolassa myös esimerkiksi isoissa pyöreissä Eero Saarisen tulppaanipöydissä, jotka kiinnittivät ainakin minun huomion. Myös vaalea puu, nahka ja monenlaiset design valaisimet tuovat paikalle hienostuneisuutta ja charmia. Tuoreet kukat pöydissä taas viimeistelevät kokonaisuuden. Kaikesta sisustuksen ylellisyyden elementeistä huolimatta paikka on kuitenkin helposti lähestyttävä. Luulen, että jollekin sisustusbloggaajalle on paikassa paljon mielenkiintoista, minä taas siirryn minulle tutuimpiin aiheisiin.

Olen jo ehtinyt hieman tutustua paikkaan käymällä siellä noin viikko sitten ystävättäreni kanssa myöhäisellä aamiaisella vaunutreffien merkeissä. Olen erittäin tyytyväinen, että Helsinkiin on tullut ravintoloita jotka palvelevat aamusta iltaan. Niin kuin olen joskus maininnut, pienen lapsen perheessä emme aina mukaudu perinteisiin lounas-päivällinen aikatauluihin, joten pitkä aamiainen, joka tarvittaessa jatkuu aikaisella lounaalla, sopii tällä hetkellä meidän perheelle parhaiten. Michelin arkiaamiainen koostuu pöytiin tarjotuista aika perinteisitä aamiaisannoksista, joita on kuitenkin hieman modernisoitu. Listalla löytyvät mm. erilaiset munaruoat, täytetyt leivät, puuro ja pannukakut. Päädyimme tylsästi samanlaisiin avocado toast-annoksiin ja granola-jogurtiin. Avokadoleipä yllätti positiivisesti molemmat. Paahdettujen leipäviipaleiden välissä oli runsaasti avokadoa, maukasta hummusta ja tuoreen mintun lehtiä. Yksinkertainen yhdistelmä toimii niin hyvin, että varmastikin kopioin ideaa jatkossa. Granola annos ei taas hirveästi yllättänyt mutta oli hyvä ja kaunis. Aamiaisen aikana olimme valitettavasti ravintolan ainoat asiakkaat ja seuraavat saapuivat vasta lounaan alkaessa. En tiedä oliko syynä vielä paikan tuntemattomuus vai helsinkiläisten heikko aamiaiskulttuuri. Paikan korkeasta istumapaikkamäärästä huolimatta ruokailijoilla säilyy hyvin oma rauha ja yksityisyys, mikä tekee siitä erinomaisen esimerkiksi aamiaistapaamisille.  

Michelin brunssia lähdimme nauttimaan vähän isommalla porukalla. Tarkoitus oli juhlia hieman etukäteen äitienpäivää minun siskojen perheiden ja tietenkin äitiemme kanssa. Saapuessamme lauantaina kello kymmeneen ravintolaan, yllätyksekseni paikalla oli jo muitakin, pienten lasten perheitä samojen päikkäriaikataulujen yhdistelminä. Saimme pöydän heti buffet pöydän edestä mikä oli tietysti minulle hyvä tilaisuus seurata brunssin kulkua.


Viikonloppu brunssi, joka kestää kello 10-15 on herkullinen ja kevyt vaihtoehto niille jotka haluavat yhdistää aamiaisen ja lounaan. Mikä onkin brunssin alkuperäinen merkitys. Tarjolla ei ole tuhtia lämpimiä pääaterioita vaan tarjonta koostuu enemmäkseen klassisista aamiaisruoista ja erilaisista salaateista. Brunssin hinta 28 euroa saattaa kuulostaa korkealta aamiaisesta, mutta kokonaisuutena se oli mielestäni täysin hintansa arvoinen. 



Tarjolla oli kuin puuroa, munakasta, pekonia (kerrankin rapeana!) kuin myös viimeaikoina trendiannoksiin noussutta shakshukaa. Varmasti myös moni kasvissyöjä ilahtuisi Michelin brunssin salaattipöydästä, joka sisälsi seitsemän yksinkertaista, mutta onnistunutta kasvissalaattia. Leipäpöydästä löytyi monenlaista levitettä, ja jälkiruokapöydässä kolme kuivakakkuvaihtoehtoa. Mehut, maidot ja tavalliset kahvit ja muutama teevaihtoehto sisältyivät hintaan, joka kuulostaa luonnolliselta, mutta ei ole kaikissa paikoissa käytäntö.


Jos jostain pitää tälle brunssille moitteita antaa, niin joistakin logistisista ratkaisuista, jotka voivat kyllä mennä alkulämmittelyyn piikkiin. Esimerkiksi lautasten ja ruokailuvälineiden sijainti erikseen toisista ja kaukana ruosta synnyttivät ihan turhaa liikennettä, mikä ei haitannut tällä kertaa kun ehkä vain neljäsosa ravintolasta oli täynnä, mutta mikä todennäköisesti olisi johtanut turhaan sähläämiseen, jos ravintolassa olisi ollut enemmän asiakkaita. Tuli myös tunne, että ruokailuvälineiden sijainti ei ole hirveän looginen, koska kuulin tosi monen asiakkaan kysyvän niiden perään. Pieni asia, mutta voi näköään aiheuttaa turhia mutkia. Myös pieni epäkohta nousi esille leipäpöydässä, jossa asiakkaat leikkaavat leivät itse. Pöydällä oli vain yksi liina jolla pystyi käsittelemään leipää ja yksi veitsi. Tilaa löytyisi kuitenkin vaikka kolmelle. Tämä tietenkin aiheutti jossain vaiheessa täysin turhaan jonon ja ehkä jopa vähän huvittavan tilanteen. Suurena kalan ja kaikenlaisten merielävien ystävänä hieman olin pettynyt kun brunssin aika laajastakin valikoimasta ei löytynyt niille jostain syystä tilaa. En oikein keksinyt siihen mitään muuta syytä kuin nopean pilaantumisen. Mutta nämä pienet asiat ovat mielestäni vasta kuukauden auki olleelle ravintolalle sallittuja. 


Kaiken kaikkeaan suosittelen ravintolaa varsinkin rennoksi ja tyylikkääksi tapaamispaikaksi kelloajasta huolimatta. Tällaisia paikkoja ei valitettavasti Helsingin ytimessä ole monta. Uskon löytävääni ainakin itseni sieltä vielä monet kerrat.

Kommentit (4)

Seuraa 

Hyvän ruuan valmistaminen on Marian intohimo. Hän kotikokkailee Mama Gastro -blogissa monella tyylillä, terveys ja herkuttelu tasapainossa, innokkaasti ja rennosti uutta kokeillen ja slaavilaisia juuriaan unohtamatta. 

Bloggaajan saan yhteyden tästä.

Teemat

Blogiarkisto

2015