Viimeviikonloppuna Helsingissä järjestettiin Suklaafestivaalit, joihin minäkin päätin osallistua. Tarkistin etukäteen ohjelman ja ilmoittauduin Fazerin leipomiseen liittyvään keskustelutilaisuuteen ja Petris Chocolate Roomin Petri Sirenin järjestämään suklaatastingiin.

 

Koska Wanha Sataman tila on aika pieni, näytteilleasettajia oli tällä kertaa mukana reilut kolmekymmentä. Perinteisten isompien suklaatalojen lisäksi edustettuna olivat pienet paikalliset suklaapuodit, luomu- ja raakasuklaan tuottajat, kahvi- ja viinivalmistajat ja keittiötarvikemyymälät. Pieni mutta mukavan kattava läpileikkaus valmiista suklaasta. Paikalla oli mahdollisuus maistella ihanaa suklaata eri muodoissa yhdistettynä viiniin ja kahviin. Ja tietenkin monet ständit panostivat esteettisyyteen, mikä mielestäni luonnollisesti kuuluukin aiheeseen.  Alussa innostuin ehkä vähän liikaakin maistelemaan kaikkea ja unohdin, että minua odotti vielä kymmenen suklaan tasting. Lopputuloksen voi varmasti arvata. En usko, että lähiaikoina innostun taas suklaasyömisestä, liikaa on liikaa. Mutta herkullista se oli!

 

 

 
Olin positiivisesti yllättynyt, että tuttujen nimien seassa festivaaleilla löytyi muutama uusi tuttavuus. Näistä erityisesti herätti mielenkiintoa Pralina Chocolaterie.  En todellakaan ole suklaan asiantuntija, enkä edes mikään suklaan suurkuluttaja, mutta rakastan hyviä makuja ja ehkä vähän erilaisuutta. Pralinan ständi ei ollut messujen kaunein ja hienoin mutta maistettuani ihania praliineita ja kuultuani tarinan yrityksen taustalla sen toiselta omistajalta kiinnostukseni heräsi. Kyseessä on erittäin tuore pariskunnan perustama helsinkiläinen yritys, joka valmistaa hienoja suklaatuotteita paikallisesti ranskalaisesta suklaasta. Omistajien tekemisessä näkyi rakkaus ja into yritystä ja alaa kohtaan mitä minä arvostan tosi paljon. Tuotteista mielenkiintoisin oli portugalialaisella manchego-juustolla ja viikunahillokkeella täytetty praliini. Ajatus tähän on kuulemma syntynyt siitä, että Portugalissa nautitaan suklaata samaan aikaan juustojen kanssa. Suositus oli, että praliinin pitää nauttia portviinin kanssa. Ensimmäisiä konvehteja maistelimme ihan vaan teen kanssa vaikka portviiniäkin löytyisi kaapista. Vaikka väitin, että olen saanut oman suklaakiintiön täyteen moneksi kuukaudeksi, en ihan ensimmäiseen konvehtiin lopettanut. Manchegon ja viikunan maut olivat selkeästi tunnistettavissa, ja näköjään varma suolaisen ja makean yhdistelmä toimii suklaankin kanssa.

 


 


 
FazerinSuklaa leivonnassa- keskustelutilaisuus käsitteli asioita, jotka ovat lähempänä minun sydäntä ja arkista elämää. Suklaan ja erilaisten muiden Fazerin tuotteiden käyttö leivonnassa ja muutenkin ruoanlaitossa ovat jokapäiväisiä minun keittiössä, sen takia oli mukavaa kuulla yrityksen uudesta konseptista, joka antaa uusia ideoita kokeneille leipojille ja taas helpottaa aloittelevaa tai satunaista harrastelijaa. Kyseessä on Kotonatehty-konsepti, joka tällä hetkellä on ymmärtääkseni esitetty verkossa ja muutamassa pääkaupunkiseudun marketissa. Reseptien ja vinkkien avulla kuluttajaa tutustutaan Fazeriin tuotteisiin ja ohjataan käyttämään niitä monipuolisemmin. Yllätyin kun näin minulle täysin uusia vinkkejä vanhojen ja tuttujen tuotteiden käytöstä. Arvostan myös panostamista sesonkimaisuuteen.
 


Tilaisuudessa maistoin ensimmäistä kertaa paahdettua valkoista suklaata, ja vaikka en yleensä välitä valkosuklaasta, pidin tosi paljon sen karamellimausta. En aikaisemmin edes kuullut, että joku paahtaisi suklaata mutta viidessä minuutissa siitä saa monipuolista ja erilaista herkkua. Innostuin asiasta niin paljon, että päätin tehdä pienen muutoksen isänpäivän menuun. Vaihdoin jälkiruoan Fazerin Kotonatehty reseptin mukaan tehtyyn paahdettuunvalkosuklaa-pannacottaan. Yleensähän pannacotta on helpoimpia jälkiruokia, joita on jopa vaikeata pilata, ja tälläkin kertaa siitä tuli erinomainen. Paahdetun suklaan maku antoi kuitenkin jälkiruoalle ihanan karamellivivahteen. Voin rehellisesti suositella reseptiä, joka harvinaisesti maistui meidän perheessä jokaiselle, ja meidän pienempää oli jopa vähän vaikeata irrota lasista. Tällä kokemuksella tulen varmasti silloin tällöin tarkistamaan Kotonatehdyn vinkkejä.
 
 


 

 

Kommentit (2)

Seuraa 

Hyvän ruuan valmistaminen on Marian intohimo. Hän kotikokkailee Mama Gastro -blogissa monella tyylillä, terveys ja herkuttelu tasapainossa, innokkaasti ja rennosti uutta kokeillen ja slaavilaisia juuriaan unohtamatta. 

Bloggaajan saan yhteyden tästä.

Teemat

Blogiarkisto

2015