Haluan vielä tarkentaa Suvi Bowellan luennolla esittämän Seitsemän askelta aitoon iloon -menetelmän taustoja.

Kysymyksessä on Dawn Clarkin kehittämä Clearing Toxic Emotions -niminen tunteiden vapauttamisen tekniikka. Tekniikassa mennään syvälle tunteen ytimeen. On hyvä tietää, ettei tämä toimi pelkän älyllisen pohdiskelun kautta. Tekniikan taustalla on myös paljon vuosia kestäneitä neurotieteellisiä tutkimuksia.  Nämä muodostavat yhdessä CTE-tekniikan ytimen. Hoidon oppiminen vaatii perusteellisen koulutuksen käymistä.

Suvi Bowellan on itse opiskellut viime kesänä tämän tekniikan ensimmäisenä suomalaisena. Hän kertoi, että CTE-prosessin avulla saadaan purettua sisältämme negatiivisia tunteita ja näin vapaudumme tunnetaakoista. "Kun myrkyllisten tunteiden värähtely häviää kentästäsi, et enää vedä puoleesi samanlaisia negatiivisia tapahtumia ja pystyt muistelemaan menneisyyden tapahtumia kiitollisuudella". Tämän jälkeen "olet vapaa luomaan itsellesi aivan uudenlaista tulevaisuutta". Lisätietoja löytyy Suvin  http://www.suvibowellan.com  nettisivuilta.

Kysymys on siis tunnelukkojen poistamisesta. Mehän varmaan kaikki tiedämme ja tunnemme itsessämme, miten kaikki negatiiviset tunteet kuluttavat energiaa, syövät itsetuntoa, vaikuttavat mielialaan ja jopa fyysiseen terveyteen. Nämä energiasyöpöt aiheuttavat meille myös ikävien asioiden toistumista elämässämme.

Kolmen vartin luennon aikana saimme tietoa tämän prosessin pääkohdista ja myös hyviä vinkkejä emotionaaliseen hyvinvointiimme. Haluan vielä korostaa, että tarkoitukseni ei suinkaan ole opettaa tätä tekniikkaa ​- se edellyttää valistuneempaa tietämystä. 

Luento todella resonoi minuun positiivisesti ja hyvin voimakkaasti. Tämän vuoksi haluan jakaa tätä sanomaa myös teille lukijani. Prosessia ei siis pidä tehdä kotona pelkästään näiden vaiheiden kautta. Toivon kuitenkin, että saisit välineitä oman elämäsi tarkasteluun.

Mennään sitten asiaan ja ensimmäiseen vaiheeseen. Näiden askelten kulkemisjärjestys on ykkösestä seitsemään. Emme voi sivuuttaa ykkösvaihetta, ennen kuin voimme siirtyä kakkosvaiheeseen. Olen esimerkeissä tulkinnut näitä Suvin ajatuksia muistiinpanojeni pohjalta ja peilannut niitä omaan elämääni.

1. TUNNISTAMINEN JA TUNNUSTAMINEN

Tässä ensimmäisessä vaiheessa Suvilla oli esimerkkinä pikkutyttö. Tyttö täytti kahdeksan vuotta, mutta äiti ei ollut ostanut hänelle lahjaa. Hän vain oli ylimalkaisesti maininnut, että tytölle oli vasta viime viikolla ostettu jotain, sehän käy syntymäpäivälahjasta. Voi vain kuvitella, miltä tytöstä on tuntunut. Hänelle ei järjestetty juhlia, mutta pikkusisko oli saanut omat näyttävät juhlansa omana syntymäpäivänään.

Mitä tämä pikkutyttö olisi siis halunnut? Hän olisi halunnut saada lahjan. Syvemmin ajateltuna, hän olisi halunnut tuntea itsensä arvokkaaksi, yhtä arvokkaaksi kuin hänen pikkusiskonsa sai tuntea olevansa. Hän olisi halunnut, että äiti olisi ottanut vaikka syliin ja lohduttanut ja halannut häntä. Sen sijaan hän ohitti tämän tilanteen vähin äänin.

Tässä ensimmäisessä askeleessa oleellista on tunnistaa ja tunnustaa se, mitä oikeasti haluaa. Tämä pikkutyttö halusi vain saada arvostusta. Tämän voimme varmaan ihan jokainen allekirjoittaa. Itsensä arvokkaaksi tunteminen on elämässä tärkein, ihan ykkössijalla oleva asia.

Minä muistan suurperheen lapsena, kuinka kaikki piti jakaa samankokoisiin osiin: limsaa jaettiin millilleen yhtä paljon jokaisen lasiin; jäätelöä piti olla jokaiselle yhtä paljon. Pieni ihminen kyllä huomasi, jos ei oltu kaikkia kohtaan tasapuolisia. Kun sain saman kuin muut, tunsin, että minua arvostetaan yhtä paljon kuin muita.

Oletkos kokenut koskaan esimerkiksi työpaikallasi, ettet ole tullut nähdyksi? Minä olen. Se oli todella perustavanlaatuisen kamala tunne. Ajattelin, että en ole minkään arvoinen, koska minua ei kohdella niin kuin muita. Voi kuinka rankasti näkymättömäksi tunteminen voikaan syödä ihmistä.

Arvottomuuden tunne jäytää syvältä, eikä varmaan ole heijastumatta myös työn tekemiseen. Tällaisessa tilassa sitä miettii, että annanko työlle ihan turhaan kaikkeni, jos minua ei lainkaan arvosteta. Tunne on hyvin voimakas ja se todella myrkyttää tehokkaasti ihmistä. 

Nyt ymmärrän selkeämmin, mistä itsensä arvostamisessa on kysymys: me koemme toistemme kautta meihin heijastuvan arvostamisen tai arvottomuuden tunteen. Mehän olemme täällä peilejä toisillemme. Opetellaan arvostamaan itseämme ja myös muita! Näin saamme myös omaan elämäämme rakkautta ja iloa.

Millaisia ajatuksia tämä herätti sinussa?

Arvostuksen puute saa siis yhden tällaisen hirveän tunnesykerön aikaiseksi. Näitä tällaisia sykeröitä CTE-tekniikalla koulutettu ammattilainen voi meistä poistaa. Tämä on helpottava tieto. Huomenna mennään kakkosvaiheeseen.

Voi hyvin! <3

Kommentit (4)

Jaana A-H

Kiitos Marja blogikirjoituksesta. Arvostuksen saaminen ja arvostava oma toiminta ovat asioita, jotka johtavat hyvään. Tunnelukkoihin tutustuin itsekin aikoinaan kognitiivisen psykoterapian perusteita opiskellessani. Näiden asioiden tiedostaminen on jo hyvä askel eteenpäin toipumisen tiellä. Kiitos tästä ja iloa ja valoa päiviisi! T

Marjan Hetkiä
Liittynyt17.10.2015

Kiitos Jaana väkevistä sanoistasi! Kyllä arvostus on todella niitä perusasioita, jota tarvitsemme elämässämme. Tunnelukkojen tidostaminen lienee myös kognitiivisessa psykoterapiassa tarpeellinen lähtökohta tunnelukkojen purkamisen yhteydessä.

Allu A

Kiitos Marja kirjoituksesta. Tunnelukkoja syntyy koko ajan elämässä ja elämän vuorovaikutuksissa. Muutoin emme eläisi rikasta elämää. Mutta totta on että tunnelukkojen syntyminen edellisten päälle kuormittaa kohtuuttomasti sisintä. Purkaminen on aloitettava alimmasta jotta uutta voi kevyemmin kantaa ja antaa kenkää niille jotka tunnistaa tulevan sisällöltään sarkastisia.

Marjan Hetkiä
Liittynyt17.10.2015

Kiitos Allu mahtavasta kommentistasi! Näin se on, että me vaikutamme itse omien tunnelukkojen syntymiseen ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa saamme myös kolhuja. Kun kuormitus kasvaa liian suureksi, niin jollakin tavalla sitä kuormaa on voitava keventää. Tämä CTE-tekniikka on yksi keno näiden tunnelukkojen purkamiseen. ❤️

Seuraa 

Marjan Hetkiä on blogi itsensä etsimisestä, löytämisestä ja kehittämisestä suhteessa itseen ja ympärillä olevaan elämään. Taustalla on valtavasti elämänmakuisia kokemuksia ja kova sisäinen innostus edelleen löytää hyvän elämän siemeniä.

Olen Marja, työelämästä valmistunut ja rakkaan pienokaisen mummu. Elän nyt elämäni parasta aikaa: voin rauhassa pysähtyä hetkeen ja nauttia kaikesta elämän tarjoamasta läsnäolevasta upeasta.

Blogin kirjoittamisen olen aloittanut vuoden 2015 alussa pitkän harkinnan jälkeen. Minulla oli voimakas sisäinen halu jakaa kanssakulkijoille omia ajatuksia, oivalluksia, kokemuksia ja tunnelmakuvia valokuvien kera. Kirjoittaminen on minulle mieluinen tapa jäsentää asioita.

Kun minä kirjoitan vain itsestäni, niin olisi ihana kuulla, mitä sinä ajattelet kirjoittamistani asioista. Kommentin voit jättää alla olevaan kommenttiboxiin. Jos haluat ottaa minuun henkilökohtaisesti yhteyttä, niin sähköpostiosoitteeni on: 

marjanhetkia@gmail.com

http://www.facebook.com/marjanhetki

 

Aikaisemmat blogikirjoitukset löydät täältä:

http://www.aamunkajo1.blogspot.fi

 

Teemat

Blogiarkisto

2016