Eilen kirjoitin irti päästämisestä. Näyttää siltä, että itse en halua vielä päästää irti tästä tärkeästä aiheesta. Tämä taisin ihan koukuttaa minut.  

Ajatukset siirtyivät äitini kuolemaan, josta on jo kauan aikaa. Suvi Bowellan kertoi luennolla vastaavan esimerkin oman äitinsä kuolemasta. Minä haluan kertoa omani.

Äidin kuolema järkytti silloin aikanaan minua kovasti. Hänellä oli syöpä ja se oli levinnyt kaikkialle hänen elimistöönsä. Mitään ei ollut enää tehtävistä. 

Hänelle itselle täältä maan päältä pois siirtyminen oli helpotus. Hän pääsi pois tuskista. Mutta siinä suuressa surussa sitä oli minun vaikea ymmärtää. Suru vei syvälle.

Mietin tässä, että miksi luopuminen voi olla niin valtavan vaikeaa. Miksi meidän on niin vaikea päästää irti rakkaimmista? Elämän tosiasia vain on, että jokaisen tänne syntyneen on täältä myös lähdettävä. Ainut lohtu on, että muisto äidistä ei kuole koskaan.

Toisaalta, kuinka tuntuu turhauttavalta, kun haluaisi elämäänsä muutosta, mutta aika tuntuu matelevan. Mitään näkyvää tai tuntuvaa ei tapahdu. Irti päästäminen esimerkiksi vanhoista tunnelukoista voi olla meissä todella syvällä.

Tämänkin olen itse kokenut. Nyt on vaikea ymmärtää, että miksi pidin kiinni sellaisesta, josta ehdottomasti halusin luopua. Miksi olen pelännyt muutosta oman aidon itseni löytämismatkalla? Siis, jopa mielen pahoin turmeleman itsen luopumisesta, minulla on ollut kova työ irtautua.

Paraneminen vie oman aikansa, oli kysymyksessä fyysinen sairaus tai henkinen pahoinvointi. Näissä asioissa ei hoputtaminen auta. Olen miettinyt, että auttaisikohan se, että kuuntelisi itseään uudella tavalla.

Ihan oikeasti alkaisi kuuntelemaan, mitä keholla on minulle kerrottavana. Siitä me kyllä pidämme tiukasti kiinni, mitä mieli meille kertoo. Sehän kertoo esimerkiksi, että minunhan pitäisi olla töissä eikä "laiskottelemassa" täällä kotona, vaikka lääkäri on määrännyt sairaslomaa. Keho kyllä kertoo oikean tilan, mikä sille juuri nyt on välttämätöntä, jos vain suostumme sitä kuuntelemaan.

Minä näen, että näissä kaikissa asioissa kysymys on ainoastaan siitä, mitä tunnesykkyröihin on kerääntynyt elämämme varrella. Mieli on vahva. Se ei anna helpolla periksi eikä päästä irti vallastaan.

Tässä Seitsemän askelta aitoon iloon -luennossa ymmärtääkseni Suvi tarkoitti juuri tätä. Clearing Toxic Emotions -tekniikassa  seuraavalle askeleelle pääseminen edellyttää, että näistä kaikista tunnelukoista on vapauduttu.

Mennään lopultakin seuraavaan vaiheeseen. Josko aito ilo alkaisi meille näyttäytyä pikkuhiljaa, kunhan pääsemme CTE- ohjauksessa tähän vaiheeseen.

​5. LAHJAN ANTAMINEN

​Tällä tasolla aletaan värähdellä jo korkeammalla taajuudella. Tämä tarkoittaa, että olemme saaneet poistettua tunnelukkoja kehostamme. Elämäämme alkaa loistaa jo valoa. 

Olemme päästäneet irti ja antaneet oikeasti anteeksi. Suvi sanoi, että eihän oikea, aito anteeksi antaminen tietenkään ole sitä, että sanotaan vain, että saat nyt anteeksi, mutta seuraavassa elämässä kärsit sitten vielä siitä.

Oikeasta anteeksi antamisesta Suvi kertoi esimerkin seuraavin sanoin: äiti, minä vapautan sinut kaikista negatiivisista seuraamuksista, kiitän kaikesta läsnäolostasi ja annan kaiken sinulle anteeksi.

Tässä vaiheessa CTE-ohjaaja antaa erilaisia kirjallisia tehtäviä, mitkä pitää tehdä ennen varsinaisen prosessin alkua. Ohjaajan ohjaus ja läsnäolo ovat tässäkin prosessin vaiheessa välttämättömiä.

Kommentit (0)

Seuraa 

Marjan Hetkiä on blogi itsensä etsimisestä, löytämisestä ja kehittämisestä suhteessa itseen ja ympärillä olevaan elämään. Taustalla on valtavasti elämänmakuisia kokemuksia ja kova sisäinen innostus edelleen löytää hyvän elämän siemeniä.

Olen Marja, työelämästä valmistunut ja rakkaan pienokaisen mummu. Elän nyt elämäni parasta aikaa: voin rauhassa pysähtyä hetkeen ja nauttia kaikesta elämän tarjoamasta läsnäolevasta upeasta.

Blogin kirjoittamisen olen aloittanut vuoden 2015 alussa pitkän harkinnan jälkeen. Minulla oli voimakas sisäinen halu jakaa kanssakulkijoille omia ajatuksia, oivalluksia, kokemuksia ja tunnelmakuvia valokuvien kera. Kirjoittaminen on minulle mieluinen tapa jäsentää asioita.

Kun minä kirjoitan vain itsestäni, niin olisi ihana kuulla, mitä sinä ajattelet kirjoittamistani asioista. Kommentin voit jättää alla olevaan kommenttiboxiin. Jos haluat ottaa minuun henkilökohtaisesti yhteyttä, niin sähköpostiosoitteeni on: 

marjanhetkia@gmail.com

http://www.facebook.com/marjanhetki

 

Aikaisemmat blogikirjoitukset löydät täältä:

http://www.aamunkajo1.blogspot.fi

 

Teemat

Blogiarkisto

2016