Tätä vuotta on enää kaksi päivää jäljellä. Olen aina ollut merkkipäivinä, juhlapyhinä ja uudenvuodenaattona dramaattisimmillani. Mietin aikaa taaksepäin, ihmettelen kaikkea kokemaani ja mietin mitä olen oppinut. Joskus nuorena plikkana törmäsin sanontaan "mikäli kulunut vuotesi ei saa sinussa aikaan ilon ja surun kyyneleitä, vuosi on haaskattu." Onhan se vähän kurja ajatus, että kulunutta vuotta muistellessa itkisi itsensä tärviölle ja vieläpä surusta, mutta minä olen tulkinnut tämän niin, että eletty elämä saa herättää tunteita. Kyllä maailmaan itkua mahtuu. Itsehän olen puoliammattilainen liikuttuja, joten sinänsä siinä ei ole minulle juurikaan haastetta, mutta tämä kulunut vuosi on kyllä ollut monin tavoin hyvin erityinen. Se on herättänyt tunteita laidasta laitaan ja myllertänyt sisäistä maailmaani perusteellisesti kunnollisen kevätsiivouksen verran! 

Kiitos 2015. Mullistit maailmani täysin, niinkuin osasin enteilläkin. Sain oppia rakastamaan itseäni täysin ennen kokemattomalla tavalla. Opin katsomaan aviomiestäni täysin uudessa roolissa ja rakastumaan ehkä syvemmin kuin koskaan. Minä olin oman elämäni taistelija Xena ja minusta tuli äiti. Olen uskaltanut kohdata sen pelot, surut ja kaikista suurimmat rakkauden tunteet. Olen ollut kiitollinen joka sekunnista. Olen ollut väsyneempi kuin koskaan, enemmän peloissani kuin koskaan, olen uhannut puolisoani avioerolla kun hän on unohtanut viedä roskat, ja olen myös välillä muulloin saattanut olla hieman ylitseampuvasti hormoneideni vietävissä. Olen kuitenkin oppinut olemaan myös terveesti itsekäs ja katsomaan syvälle peiliin. Tämä on ollut suuri vuosi, käsittämättömän suuri. Tämä vuosi jää muistoihini käänteentekevänä ajanjaksona, jonka jälkeen mikään ei enää ollut kuin ennen. Se on hienoa. Tervetuloa 2016, olen ystäväsi. 

Kommentit (2)

Seuraa 

Kolmekymppinen Naenen. Juuret syvällä Savossa, koti pohjanmaan rannikolla. Rakastaa lakuja ja ihmisten tarinoita. Ottaa kahvinsa maidolla ja huumorinsa mustana. Elämää rikastuttaa yksivuotias rakkauden hedelmä ja onnellinen, mutta kulttuurieroihin jatkuvasti törmäävä avioliitto pohjalaisen kanssa. 

Blogi on yhden naisen lokikirja elämästä. Havaintoja, arjen komiikkaa ja poukkoilevaa draamankaarta. Ehkä.