Tämä vuosi on ollut yksi elämäni mielenkiintoisimmista. Olen ollut pois työelämästä kohta kahdeksan kuukautta. Aluksi mietin, mitä ihmettä sitä tekisi - paitsi tietysti laittaisi selän kuntoon. Sitten perustin Mervin magoisat. Aloin bloggaamaan - no lähinnä tekemään gluteenitonta, soijatonta, sokeritonta ja maidotonta ruokaa ja laittamaan kuvat ja reseptit sitten blogiin. Homma lähtikin mukavasti käyntiin ja sain kivasti tuotteita testattavaksi. Saan onneksi vieläkin. Ja ne ihanat raksapojat. Saan onneksi sanoa heitä pojiksi, vaikka aikuisia yli nelikymppisiä miehiä ovatkin. Heitä on kuusi ja heille olen saanut tehdä pari kertaa viikossa ruokia. Oli hauskaa, miten skeptisiä he aluksi olivat kaikkeen gluteenittomaan ym. ruokaan. Hyvin on maistunut. Tai ainakin kaikki on syöty, mitä olen tehnyt.

Kesä oli aivan mahtava. Sain tehdä useitakin kokkauskeikkoja. Kiirettä piti ja välillä olin ihan puhki, mutta oli niin kivaa tehdä ruokaa ja nähdä, kuinka ihmiset vielä söivätkin ne - ja väittivät jopa tykkäävänsä. Isän luona mökillä tuli vietettyä jonkin verran aikaa. Oli parit hulvattomat kesäjuhlatkin. Laitoin oman parvekkeen kauniiksi ja sitä se on vieläkin. Kesäkukat sen kun jatkavat kukkimistaan. Mansikka-amppeliin tulee vieläkin mansikoita, harvakseltaan. Ja se kesäheila - ihan oikeesti, mulla oli sellainen. Olikin vauhtia ja vaaratilanteita. Rakastettin, riideltiin ja taas rakastettiin. No, nyt ei sitten enää tehdä kumpaakaan. Mutta sehän olikin vaan kesäheila. Aluksi sen piti olla vaan Juhannusheila, mutta jäi sitten hieman pidemmäksikin aikaa. Ja kiva, kun jäikin.

Pari viikkoa sitten otettiin yhteyttä vanhasta työpaikasta -tulisitko haastatteluun? No, tietenkin. Olinkin jo miettinyt oikeisiin töihin palaamista. Ja ensi kuussa sitten palaankin. Vanhaan työpaikkaan, mutta uusiin töihin. Olo on kun ekaluokkalaisella. Miten mä pärjään? Osaankohan mä? Mä luulen kyllä, että pärjään ja osaan. Ja on aina mukava, kun on uutta opittavaa. Saa nää harmaat aivosolutkin taas töitä. Ne, mitkä vielä on jäljellä. Toivottavasti niitä on riittävästi, että tästäkin haasteesta selvitään.

Kaiken kaikkiaan odotan innolla loppuvuotta. Mitä kaikkea se tuokaan tullessaan - ehkä töiden lisäksi uuden rakkauden? Mahdollista sekin. Sitä odotellessa....

Kommentit (0)

Seuraa 

Mietteitä ruuasta, hyvinvoinnista, elämästä, ihmisistä.

Teemat