Milloin tietää olevansa todella väsynyt?

Silloin, kun huomaa ruokakaupassa hyssyttelevän ja heijaavan ostoskärryjään. Ostoskärryjä, joissa on vain banaaneja.

Niin.

Sanattomaksi veti minutkin silloin. Aikaa tästä tilanteesta on toki kulunut jo vajaa kymmenen vuotta.

Koliikki, refluksi, vatsavaivat. You name it. Kaikkea koettiin ja meitä koeteltiin. Lapsukaisen huutoa yöllä klo 22- 04 = jätesäkin kokoiset silmäpussit,jotka roikkuvat polvissa. Mikään kahvi ei auta, vaikka uiskentelisi siinä. Hädin tuskin muistaa oman nimensä, muut asiat ovat avaruustieteeseen kuuluvia. 

Niin ne päivät kuluivat. Ja kolmen kuukauden koliikki, josta meille kovasti kerrottiin, muuttuikin vajaan vuoden kestäväksi huutomaratoniksi. Eihän sellainen tietysti tee kenellekään hyvää. Muututaan zombeiksi, jotka vaeltelevat pyjamassaan erottamatta onko yö vai päivä. Mieheni teki töitäkin tämän kaiken lisäksi. Että sinänsä minulla ei olisi ollut mitään syytä jurputtaa. 

Tuostakin selvittiin ja suht täyspäisiä kaikki ollaan vielä. Kokemuksena tuo jatkuva valvominen yhdisti meitä. Meistä tuli luovia ja keksimme milloin mitäkin, jotta päivistä selvitään. Minäkin opin katsomaan formulakisoja, jotka näkyivät yöllä. Eihän se mitään katsomista ollut vaan tuijottamista jonnekin kaukaisuuteen. Nyt usein nauramme näille tilanteille.

Äitini ja mieheni vanhemmat pelastivat meidät. Komensivat nukkumaan välillä. Ja niin selvittiin.

Miksi näitä nyt muistelen?

Takana huonosti nukuttu viime yö. Työpäivässä tunteja 12 ja hieman yli 200 km auton ratissa jäisellä ja sohjoisella tiellä. Kaksi kiloa hiekkaa silmissä. Väsymys toi mieleeni, että olen joskus ollut väsyneempikin.

Illalla kotiovella oli vastassa pieni poika perhoskortin kanssa. Halauksia ja suukkoja.

Työmatkalta palannut mies oli tuonut pitsaa ja suklaata. Halauksia ja suukkoja.

Minua ei väsytäkään enää. :)

Makoisia unia myös sinulle! Näe kauniita unia.

Terkuin, Paula

Kommentit (2)

Minja
Liittynyt12.8.2015

Ihana kirjoitus siitä kamalanihanasta ajasta! Nimim. NAN:a vahingossa kahviinsa kaatanut. Tosin Viskarin setä teki tästäkin ihan pliisua... 

Muutenkin blogisi aihepiiri on kiinnostava! Saat minusta vakilukijan! 

Paula
Liittynyt2.2.2016

Kiitos tuhannesti! <3 Kamalanihanaa aikaa se juurikin oli...Jotain korviketta meidän piti tehdä, ja siihen tarvittiin keitetty vesi sekä jauheet. Yöllä sitten hieman univajeisena päätin kokeilla, että onko keitetty vesi kuumaa kaatamalla sitä suoraan kädelleni. En suosittele kenellekään. Auts. Kävi kipeää. Ja oli pitkän aikaa kipeä. Sairaalareissuhan siitä minulle tuli. Että näin. :) 

Minja, aurinkoa kevääseen! 

Seuraa 

Mietteitä Kainuusta ja maalta. Arjen ilona perhe, työ, askartelu sekä väitöskirjan parissa puurtaminen.

Sanoissa ja kuvissa on voimaa.

Ajatuksiaan on hyvä kuunnella.