Odota yhdeksän pitkää kuukautta. Odota malttamattomasti.

Herää öisin. Tunne potkut ja kuule sydänäänet. Mieti, onko sillä isänsä silmät ja äitinsä nenä.

Kuule parkaisu, ota rinnalle, silitä pehmeää poskea. Tunne, miten niin pieni nyrkki voi puristaa sormeasi niin kovaa.

Kanna sylissä ja selässä ja lantiolla, lohduta ja peittele päiväunille. Iloitse, kun hän kääntyy selältä vatsalleen ja hihku, kun hän lähtee kävelemään. Pakahdu onnesta, kun saat leikkiä piilosta ja narrata, ettet näe häntä, vaikka pienet varpaat pilkistävät verhon takaa.

Kuulustele kokeisiin, taputa olalle, lähetä iso rinkka selässä partioleirille. Anna vuosien kulua ja pese pyykkiä, pese pyykkiä aina vaan.

Ole sinnikäs. Kysy illasta toiseen, onko hampaat pesty ja läksyt tehty ja huuda aina välillä, että nyt kone kiinni. Riitele ja sovi, ole huolesta hermona. Huokaise, kun ulko-ovi yöllä käy. Nukahda sitten.

Herää yhtenä päivänä siihen, että eteisessä lojuu koon 46 kengät. Tajua, että hän on jo päätä pidempi ja tietää, mitä ovat polynomifunktio, logaritmi ja tangentti.

Seiso yhtenä helmikuun iltana koulun täpötäydessä juhlasalissa ja havahdu siihen, kun lapsesi frakissa ja lakerikengissä kävelee kohti, kumartaa ja sanoo:

Saanko luvan, äiti?

Pyörähdä lattialla ja ole onnellinen.

Rakasta, rakasta ja rakasta, aina vaan enemmän.

Kommentit (20)

Vierailija

Sydän sykkyrällä minäkin katselin poikaani shaketissaan, vievän daamiaan taidolla, jota voin vain ihastella. Syvään hän kumarsi edessäni ja pyysi tanssiin minutkin.
Pakahtua onnesta ja vuodattaa myöhemmin kyyneleitä kuvia katsellen. Rakastan <3

Neljän tytön äiti

Tyttären kanssa se menee hyvin samalla tapaa..vain frakki ja tanssiinkutsu puuttuu.. ;)

Vierailija

Olipa hyvin kirjoitettu! Olen vasta vaiheessa kuulustele kokeisiin, pese pyykkiä, riitele ja sovi, mutta liikutti myös minua :)

Hely

Minna,kirjoititpa todella kauniisti!Mikä kyky Sinulla onkaan pukea sanoiksi tapahtumat ja tunteet.Itkuhan siinä minullakin tuli.

meve

Niin totta. Itku tuli. Kohta on rakkaan poikani YO-juhla ♡ Kiitos Minna osuvista ja koskettavista kirjoituksista.yksi

Vierailija

Kiitos Minna tästä todella koskettavasta tarinasta! Miten osaatkin pukea äitien tunteet sanoiksi noin kauniisti ja todesti!
-Susanna

Tuikku- mummi

Minna Ihanan koskettavasti kirjoitettu! Kyllä aika rientää, muistan hyvin sen pienen kiharaisen pellavapään ?

Seuraa 

Minna on KK:n päätoimittaja, joka pääkirjoituksissaan pohtii arjen isoja ja pieniä kysymyksiä, aikuisia ja lapsia, mennyttä ja tulevaa.

Bloggaajaan saat yhteyden tästä. Seuraa blogia täältä.