Kirjoitukset avainsanalla Minna McGill

Avaan kirjekuoren ja hieraisen silmiäni. Aanelosen yläkulmaan on kiinnitetty klemmareilla kaksi 50 euron seteliä. Kirje on osoitettu Kodin Kuvalehden toimitukselle. Lähettäjä  haluaa pysyä anonyyminä.

Tämän verran saamme kuitenkin selville.:

Rahattomat-juttumme (KK18) on koskettanut kirjeen lähettäjää niin syvästi, että hän haluaa tehdä lahjoituksen. Kirjeessä on yksityiskohtainen selvitys siitä, miten hän toivoo sata euroa jaettavan, jotta siitä riittää kaikille jutun vähävaraisille.

Ei hän rikas ole. Tulee kuitenkin toimeen niin, että vähästäänkin voi jakaa.

Liikutun.

Jotain erutyistä juuri tässä ajassa on.

Sellaista pelottavaa hallitsemattomuutta, että yhdessä hetkessä lähes kuka tahansa meistä voi olla avun tarpeessa ja turvaverkkojen varassa.

Toisaalta sellainen määrä myötätuntoa, ihmihillistä joukkovoimaa ja pyyteetöntä avunantoa, että sydämessä asti tuntuu.

Ehkä juuri siksi se havahduttaa.

Samoin havahdutti pieni Osku-poka ja  hänen tarinansa yksinäisyydstä (KK17/15) Senkin jutun jälkeen toimitukseen tulvi viestejä, joissa haluttiin auttaa.

Niin paljon ihania ihmisiä, niin paljon välittämistä, niin paljon hyvää ja kaunista.

Ihanaa joulua!

Kirjoitus on Kodin Kuvalehden pääkirjoitus numerosta 24/2016.

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

En ole netti-ihminen. Haluan kiittää Minnaa hyvästä lehdestä. En tiedä olenko oikeassa paikassa,kirjoitan kuitenkin. Lopetin alkoholin käytön 4 vuotta 4kk sitten. Yksi kimmokkeista oli juttu lehdessänne. Mieheni kuoli viikkoa vajaa vuosi sitten. Elämä on ihan perseestä. Aamulla luin puoli vuotta vanhaa lehteänne ja pääkirjoitus sai hymyilemään. Kiitos siitä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Avaan kirjekuoren ja hieraisen silmiäni. Aanelosen yläkulmaan on kiinnitetty klemmareilla kaksi 50 euron seteliä. Kirje on osoitettu Kodin Kuvalehden toimitukselle. Lähettäjä haluaa pysyä anonyyminä.

Tämän verran saamme kuitenkin selville:

Rahattomat-juttumme (KK18) on koskettanut kirjeen lähettäjää niin syvästi, että hän haluaa tehdä lahjoituksen. Kirjeessä on yksityiskohtainen selvitys siitä, miten hän toivoo sata euroa jaettavan, jotta siitä riittää kaikille jutun vähävaraisille.

Ei hän rikas ole. Tulee kuitenkin toimeen niin, että vähästäänkin voi jakaa.

Liikutun.

Jotain erityistä juuri tässä ajassa on.

Sellaista pelottavaa hallitsemattomuutta, että yhdessä hetkessä lähes kuka tahansa meistä voi olla avun tarpeessa ja turvaverkkojen varassa.

Toisaalta sellainen määrä myötätuntoa, inhimillistä joukkovoimaa ja pyyteetöntä avunantoa, että sydämessä asti tuntuu.

Ehkä juuri siksi se havahduttaa.

Samoin havahdutti pieni Osku-poika ja hänen tarinansa yksinäisyydestä (KK17/15). Senkin jutun jälkeen toimitukseen tulvi viestejä, joissa haluttiin auttaa.

Niin paljon ihania ihmisiä, niin paljon välittämistä, niin paljon hyvää ja kaunista.

Ihanaa joulua!

Kirjoitus on Kodin Kuvalehden pääkirjoitus numerosta 24/2016.

Kommentit (1)

Lattiaremontti kotona pakottaa pakosalle. On löydettävä sijaismajoitus muutamaksi päiväksi. Mihinpä sitä muualle menisi kuin lapsuudenkotiin?

Siellä sitä sitten ollaan, äidin ja isän helmoissa, 28 vuoden jälkeen.

Kaikki on ennallaan. Seinäkello, joka on tikittänyt eteisessä 70-luvulta asti. Takkahuone, jossa kukaan ei koskaan istu. Taulut ja ryijyt seinillä, ulkomailta tuodut matkamuistot lipaston päällä. Pakastimessakin jäätelöpuikkoja, kuten aina lapsuudessa.

Vuodet ovat kuluneet, huomaan silti.

On isä, joka kuulee jo huonosti. On äiti, joka istahtaa touhuttuaan lepäämään. On iltapäivänokoset ja isällä villasukat jalassa kesälläkin. On kuulolaite, verenpainemittari ja punaiset sodetit. On lääkärikäynnit merkattuina siististi seinäkalenteriin.

Hauraus on asettunut taloksi. Se on isän hitaissa askelissa ja haparoivassa soppalusikan otteessa. Se on kahden ikäihmisen keskinäisessä huolenpidossa. Sillä nyt jos koskaan 53 vuotta kestäneen avioliiton aikana he tarvitsevat toinen toisiaan.

Oletko muistanut iltalääkkeet, huolehtii isä äidistä.

Oletko muistanut aamulääkkeet, huolehtii äiti isästä.

Illalla sanomme hyvät yöt. Minä vetäydyn entiseen omaan huoneeseeni, äiti ja isä omaansa. Aamulla livahdan hiljaa töihin. Mutta sitä ennen keitän äidille ja isälle kahvit valmiiksi. Ehkä heräävät keittiöstä kantautuvaan kahvin tuoksuun.

Tervetuloa uusi päivä!

Kirjoitus on Kodin Kuvalehden pääkirjoitus numerosta 17/2016.

Kommentit (2)

Suljen silmäni ja kokeilen, vieläkö palautan kaiken mieleeni.

Peilityynen järven, joka kimaltelee ilta-auringossa, kun saavumme mökkirantaan

Aamukasteisen nurmen, joka tuntuu pienissä paljaissa jalkapohjissani, kun kipitän pesulle rantaan.

Mökkitien pehmeän sannan ja rauduskoivusta tehdyn vihdan taivaallisen tuoksun.

Isoäidin, joka tekee iltapalaksi talkkunavelliä sokerin kera koko pitkän kesän.

Isoisän, joka istuu tuvan laverilla, pyytää istumaan viereen ja antaa kääriä sätkän, mitään jännempää kahdeksanvuotias ei tiedä.

Näkinkengät ja hiekkalinnat, ahomansikat heinänkorressa ja rantavedessä ilakoivat pikkukalat.

Rantasaunan ja sen piipusta tupruavan savun kesäillassa.

Loputtoman kilpailun siskojen ja serkkujen kanssa siitä, kuka sukeltaa pisimmälle.

Löylyveden sihahduksen kiukaalla ja kuumuuden, joka tuntuu koko kehossa, vaikka alalauteella istunkin.

Kaikki mökkivieraat ja aikuisten jännät jutut, joita kuuntelen korvat höröllä ja yritän ymmärtää, utelias lapsi kun olen.

Maailman pelottavimman ukkosenilman, kun salamat halkovat taivasta satojen desibelien ryminällä ja kun lohdun tuo vain mummon tai papan kainalo.

Suurin pelko kai on, että unohtaisin.

Kaiken tämän.

Dokumentaatiota 70-luvulta ei ole, yhtä punakantista päiväkirjaani ja muutamaa valokuvaa lukuun ottamatta.

Mutta ei, niin ei käy. Vuosi vuoden jälkeen muistan aina vain paremmin.

Vuosi vuodelta myös ikävöin enemmän, lapsuuden kesiä ja teitä mummo ja pappa.

Jos vielä olisitte täällä, kiittäisin.

Enkä vain kiittäisi, rutistaisin ja halaisin, halaisin ja rutistaisin.
Enkä päästäisi irti.

Kirjoitus on pääkirjoitus Kodin Kuvalehden  numerosta 13/2015.

Kommentit (0)

Seuraa 

Minna on KK:n päätoimittaja, joka pääkirjoituksissaan pohtii arjen isoja ja pieniä kysymyksiä, aikuisia ja lapsia, mennyttä ja tulevaa.

Bloggaajaan saat yhteyden tästä. Seuraa blogia täältä.