Kirjoitukset avainsanalla ikääntyminen

Jennifer Lopez, olen miettinyt sinua viime aikoina paljon. Olet laulaja, näyttelijä, tanssija, tuottaja ja muoti-ikoni. Sinut on valittu maailman kauneimmaksi naiseksi ja sinulla on oma tähti Hollywoodin Walk of Famella. Kaiken tämän tiedän, sillä olen luntannut Wikipediasta.

Täytit kesällä 46 vuotta. Mistä tiedän? Tytär kertoi ja viattomasti ihmetteli: Ei ikinä uskoisi, kun sinuun vertaa.

Tiedän, olen jo kypsän naisen iässä ja näytän siltä. Sibelius-ryppy otsassa on vuosi vuodelta uurtunut, silmäluomi siirtyy sinne, minne luomivärisuti sen vie ja aamuisin taputtelen jo tottuneesti pussit silmien alta.

Teinin vinkkelistä viisikymppinen on jo vanhus, sitä vanhempi armottomasti ikäloppu, jollei sitten satu olemaan Jennifer Lopez.

Oman teinin silmissä sitä tuntee olevansa aika usein liian vanha. Tanssimaan, laulamaan autossa, avaamaan suunsa vanhempainillassa tai kyselemään mitään lapsen kavereilta. Erityisen vanha äiti on etsimään uutta kumppania eron jälkeen. Kun viisikymppinen eronnut ystäväni uskaltautui deittipalstalle, teini-ikäinen tytär oli haljeta häpeästä. Sinä ikäloppu, en kestä, niin noloa, hän huusi, vaikka äidilleen uutta kumppania toivoikin, kun isälläkin oli.

Yhtenä sunnuntaiaamuna syyskuussa teini yllättää.

Mä voisin meikata sut, tytär sanoo.

Istahdan sohvalle ja suljen silmäni. Tytär sutii ja taputtaa, tupsuttaa ja hieroo. Sivelee ja rajaa, korostaa ja peittää.

Näytätpä freesiltä, jotenkin erilaiselta, sanoo ystävä, kun lähdemme illalla kävelylenkille.

Voi Jennifer, kyllä täälläkin kovasti yritetään.

Mutta alahan varautua, muutaman vuoden päästä sinullakin on teini-ikäinen tytär. Ja sieltä voi tulla ihan mitä vain. Vaikkapa kielto laulaa ja tanssia, kun se on niin kertakaikkisen noloa.

Onnea vaan!

Teksti on Kodin Kuvalehden pääkirjoitus numerosta 19/2015.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

En ole matkustanut junalla Siperian läpi.

En ole käynyt Kuubassa enkä tanssinut salsaa.

En ole uinut Jäämeressä.

Enkä ole koskaan käynyt pesijän käsittelyssä yleisessä saunassa.

Luin netistä taas kerran yhden listan. Siihen oli noiden luettelemieni lisäksi kirjattu 95 muuta asiaa, jotka kannattaisi tehdä, nähdä ja kokea ennen kuin täyttää 75 vuotta. Teki heti mieli pistää töpinäksi, kääriä hihat ja ryhtyä suorittamaan.

Taidamme rakastaa listoja. Keski-ikäisen ne pitävät elämässä ja unelmissa kiinni. Listat muistuttavat siitä, että elämä on oikeasti täynnä valtavan kiinnostavia ja iloa tuottavia asioita. Jotta ne kaikki ehtii kokea yhden elämän aikana, on paras laatia lista ja ryhtyä ajoissa hommiin. Ahnehtimaan elämää, siis.

Olen nyt 49-vuotias. Jos hyvin käy, ehdin vielä vaikka mitä. Ehkä harjoittelen ensimmäiseksi ne salsan askeleet. Vai aloittaisinko sittenkin siitä, että halaisin tuntematonta ihmistä, jota ihailen? Listalta poimittu idea tämäkin.

Juuri kun ehdin ajatella, että listahulluus liittyy keski-ikään ja siihen vääjäämättömään hetkeen, kun tajuaa, että takana on jo enemmän vuosia kuin edessä, tyttäreltä tulee kysymys.

”Äiti, millainen on sun summer bucket list?”

Siis mikä?

Minäpä kerron, opin tyttäreltä:
Se on lista kaikista mahtavista asioista, joita voi kesällä tehdä. Ne kannattaa laatia listaksi, jotta ne myös tekee. Voi vaikka valvoa kokonaisen yön ja katsoa viisi elokuvaa putkeen. Voi nukkua teltassa parhaan ystävän kanssa, piirtää väriliiduilla asvalttiin
ja juosta uimapuvussa pihanurmen sadettajan yli.

Mitähän sitä yksi keski-ikäinen nainen keksisi? Ehkä vielä repäisen. Mutta ensin teen sen listan.

Artikkeli on Kodin Kuvalehden numeron 7/2015 pääkirjoitus. 

Kommentit (2)

Ria Hafren
1/2 | 

Voi, Minna! Olet Aivan Ihana!

Minäkin olen aina ollut Lista-ihminen. To Do-listani työpöydällä/nyt kotini apupöydällä auttavat muistamaan ja myös tekemään sille listaamani asiat.

Silloin tällöin (kun elämässäni on ollut vaikeeaa, olen tehnyt myös Huoli-listan päiväkirjaani, Joka ikinen kerta on ollut niin, että olen huomannut 1-3 kuukautta myöhemmin, että asia on Järjestynyt!

Minulla onkin ollut vuosikausia 2 mottoa:

+ Kaikki järjestyy.

+ Kaikki mitä tarvitsen, tulee minulle oikealla hetkellä ja oikeassa paikassa.

Välillä huolehdin pirusti, mutta joka kerta mottoni toteutuvat :0)!

Halauksin.  Ria

Minna - Kodin Kuvalehti
Liittynyt13.5.2015
2/2 | 

Hei Ria ja kaunis kiitos kommentistasi. Olit muuten aivan eka kommentoimassa blogiani, joka avautui eilen niin kuin uusi KK:n saitti. Erityiskiitos siitäkin. Aivan valtavan lohduttavat motot sinulla, niitä kohti on hyvä pyrkiä. Kovasti huolehtijan vikaa on myös minussa, joten voisinpa kokeilla tuota Huoli-listaa. Ihanaa juhannusta sinulle ja kaikkea hyvää kesään! Halauksin, Minna

Seuraa 

Minna on KK:n päätoimittaja, joka pääkirjoituksissaan pohtii arjen isoja ja pieniä kysymyksiä, aikuisia ja lapsia, mennyttä ja tulevaa.

Bloggaajaan saat yhteyden tästä. Seuraa blogia täältä.