Kirjoitukset avainsanalla tytöt

Kun tytär oli vielä pieni, luimme usein yhdessä Peppiä.

Vuodet vierivät ja Peppi teki vähitellen tilaa Petshopeille, Bratzeille, Justin Bieberille ja Adelelle.

Mikä ihana pienen tytön maailma, ajattelin minä, kun olohuoneessamme kuului iltaisin Someone like you ja ennen nukkumaanmenoa sain kuulla tarinoita lahjakkaasta ja nauravaisesta maailmantähdestä.

Juuri sellainen, kevyt kuin hattara, pienen tytön maailma pitääkin olla, vailla elämän huolia ja murheita.

Kunnes muutama vuosi sitten tyttären maailma järkkyi. Niin kuin monen lapsen. Eräässä perheessä oli tapahtunut jotain, mitä yksikään lapsi eikä aikuinen voinut käsittää. Tapaus Eerika.

Kun yksityiskohdat alkoivat vyöryä julkisuuteen, istuin työpöydän ääressä. Yhtäkkiä  tuli valtava ikävä omaa lasta. Halu olla kotona, kun tämä tulee koulusta, istua sohvalle, ottaa lapsi syliin ja rutistaa.

Niin kuin on tehnyt mieli joka kerta, kun maailma on näyttänyt totaalisen pahuutensa. Eli aika usein viime aikoina, viimeksi nyt lauantaina.

Jokaisen perhesurman, kouluampumisen, lentokoneen alasampumisen ja terroriteon jälkeen on tehnyt mieli sulkea tv, riuhtoa nettipiuhat seinästä, hävittää kännykät ja piiloutua lapsen kanssa koko pahalta maailmalta. Iäksi.

Mutta eihän se niin mene. Lapsi ei saa rauhaa, ennen kuin vanhempi selittää. On löydettävä lohdutuksen sanat. Mutta millaiset? Kuinka paljon pahuutta voi lapselle avata ja hänen maailmaansa noin vain kipata? Voisiko joku kertoa? Missä ovat ne kuuluisat lapsen ikätason mukaiset sanat, joita kasvatusoppaat vanhemmilta aina peräävät? En ole niitä koskaan löytänyt.

Tuskaisimpina vanhemmuuden hetkinä lohtua tuo aina Peppi, minun ja tyttären suosikkisatuhahmo ja hänen kirkkain ja hienoin ajatuksensa.

Oivalsihan jo Peppi, maailman vahvin tyttö sen, minkä jokaisen aikuisen tulisi oivaltaa.

Sen että vastuu velvoittaa eli Pepin sanoin:

Kun on valtavan vahva, pitää olla myös valtavan kiltti.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kiirehdin töiden jälkeen lähijunaan.

Siellä oli aivan pakko jäädä kuuntelemaan kahta nuorta tyttöä:

"Kuka on muuten päättänyt, että pinkki on tytön väri?"

"Miksi vain tytöt voivat pitää hametta?"

"Kuka senkin on keksinyt, että lihava on ruma ja laiha kaunis?"

Tuli heti nuoruus mieleen. Se hetki, kun tajusi ensimmäisen kerran, että onpa pöhkö maailma. Joidenkin muiden määrittelemä. Miksi kukaan ei ole kysynyt minulta mitään?

Epäoikeudenmukainen maailma on nuoren tytön mielessä suurin vääryys. 1970-luvulla epäoikeudenmukaisuuksia riitti. Vaikkapa se, että opettaja sai täysin mielivaltaisesti komentaa oppilaan nurkkaan häpeämään. Selin kaikkiin muihin, mikä vielä nöyryyttävämpää. Tai se, että moni 1970-luvun tyttö joutui joka viikko siivoamaan ja tekemään ruokaa, mutta veljet eivät koskaan.

Eräs ystäväni on edelleen katkera äidilleen, joka kiikutti velipojalle (ja vain hänelle) voileivätkin nenän eteen siihen asti kun tämä lähti armeijaan.

Kukahan nämäkin hölmöydet oli keksinyt, mietimme me 1970-luvun tytöt.

Mitä miettivät tämän ajan tytöt? Mitä hölmöyksiä kummeksuvat?

He miettivät, miksi tyttö ei saisi pukeutua pojaksi ja poika tytöksi, jos haluaa. He miettivät, miksi ei voisi ihastua tyttöön ihan yhtä lailla kuin poikaan. He fanittavat yhtä lailla Rihannaa kuin Pertti Kurikan nimipäiviä.

2000-luvun tytöt haluavat maailman, jossa kaikki kukat saavat kukkia, jossa erilaisuus on rikkaus ja jossa ketään ei saa lokeroida.

Ja jos heille sanotaan, että tähän työhön ei muuten ole koskaan otettu tyttöjä, he eivät hiljaa vetäydy sivuun vaan nostavat kansalaisliikkeen. Niin kuin yksi teekkarityttö tässä taannoin.

Voilà!

Nämä tytöt vielä muuttavat maailmaa, sanokaa minun sanoneen.

Ennen kuin poistun laiturille, H-junan tytöt ovat miettineet tätäkin: "Miksi muka on noloa, jos joku papparainen tanssii? Must se on tosi cool."

Niinpä, fiksuja tyttöjä.

 

Teksti on Kodin Kuvalehden pääkirjoitus numerosta 11/2015.

Kommentit (3)

Irma
1/3 | 

Hei Minna,

Sain juuri lehden, tulee tänne Pariisiin valitettavasti viikon, joskus kahdenkin viiveellä. Olen lukenut lehteä jo monta, monta vuotta, vien vanhat lehdet maalle, jossa taas luen niitä, kuin uusia vuosien jälkeen..Kodin kuvalehti onkin siitä hyvä, ettei se kerro missukoitten, eikä muidenkaan julkkisten rakkauksista (ja niiden hetken päästä loppumisista) ym, varsinkin, kun en enää ole ajan tasalla,(yli 30 vuotta ulkomailla) vaikka Suomeen onkin tiiviit yhteydet. On ainoa aikakauslehti, jonka pääkirjoituksen luen, ja ensimmäiseksi! Toisin sanoen, hyvä, monipuolinen lehti! 

Syyssateisin terveisin

Irma

Anna Mari
2/3 | 

Terveisiä Pariisin etelälaidalta! Vettä sataa kaatamalla. Aikainen jalkapalloäidin herätys takana. Nyt ihana iltapäivän lepohetki filtin lämmössä Suomesta tuotujen pikkukarkkien ja tänään saapuneen Kodin Kuvalehden kera. Bon week-end!

Minna - Kodin Kuvalehti
Liittynyt13.5.2015
3/3 | 

Kiitos Irma ja Anna Mari! Ihana saada kaksi viestiä Pariisista asti. Itse kävin siellä tyttären kanssa maaliskuussa ja ramppasimme pitkin kaupungin nähtävyyksiä jalat rakoille. Kiva kuulla, että Kodin Kuvalehti tuo teille mukavan tuulahduksen Suomesta. Ihanaa syksyn jatkoa teille molemmille ja terkut koko toimitukselta.

Seuraa 

Minna on KK:n päätoimittaja, joka pääkirjoituksissaan pohtii arjen isoja ja pieniä kysymyksiä, aikuisia ja lapsia, mennyttä ja tulevaa.

Bloggaajaan saat yhteyden tästä. Seuraa blogia täältä.