Istun perjantai-iltana kotona sohvalla ja kuuntelen ääniä yläkerrasta. Siellä neljä teinityttöä hoilottaa Rihannaa. On irtokarkit ja sipsit. On patjat lattialla ja pino leffoja. On yökyläsynttärit ja minä pakosalla alakerrassa.

Tulee ihan ikävä teini-ikää. Vuosia neljäntoista molemmin puolin. Kun koko ajan elämässä kihelmöi ja oli jotain odotettavaa. Kun näin keväisin teki mieli juosta ja liihotella, hypätä vesilätäköiden ja ojanpenkereiden yli.

Eivät nämäkään tytöt yläkerrassa paikallaan pysy. Kuulen, kun he tanssivat, hyppivät ja pomppivat patjoilla, kikattavat, kihertävät ja riehuvat tyynysotaa. Onhan niin paljon kaikkea ihan mahtavaa, kun on 14-vuotias ja elämä edessä ja maailman parhaat ystävät yökylässä.

Ystävien kanssa voi puhua ihan mistä vain. Voi katsoa jännitysleffoja ja pelätä yhdessä. Voi katsoa nyyhkyleffoja ja itkeä yhdessä. Voi kirjoittaa tussilla toisen jalkapohjaan, että oot tärkeä ja rakas ja ihan paras kaikista. Ja jos olisin nyt 14-vuotias ja paras ystäväni viettäisi syntymäpäiviään, kirjoittaisin korttiin:

Hyvää syndee ihana. Sun kaa on aina hauskaa. Meil on iha sika kivoi muistoi, toivottavast niit tulee lisää. Ihan vaan btw oot rakas mulle. Ei mul muuta. Moikkelis. Love you.

Kirjoitus on pääkirjoitus Kodin Kuvalehden numerosta 7/2016.

Kommentit (0)

Seuraa 

Minna on KK:n päätoimittaja, joka pääkirjoituksissaan pohtii arjen isoja ja pieniä kysymyksiä, aikuisia ja lapsia, mennyttä ja tulevaa.

Bloggaajaan saat yhteyden tästä. Seuraa blogia täältä.