Viime jouluna tuttavan teini-ikäisellä tyttärellä oli kaksi lahjatoivetta: ettei tulisi ebola Suomeen ja että saisi Michael Korsin laukun. Mitäpä siihen lisäämään.

Kun tarkemmin miettii, niin ehkä nuo toiveet kiteyttävät nuorten tyttöjen maailmasta aika tavalla. On niin paljon, mitä pelätä ja on niin paljon, mitä haluta. Juuri tässä ajassa.

Voi haluta Victoria’s Secretin Sensual Blushin. Voi haluta Hollisterin hupparin, Fjällravenin repun ja Conversen lenkkarit. Voi haluta Oreo-keksejä ja Baby lipsejä ja Essie-kynsilakkoja. Voi haluta joka toinen päivä kaakaon Starbucksista ja tämän tästä
uusimman iPhonen. Voi haluta niin paljon ja koko ajan, ettei vanhempi tahdo enää perässä pysyä eivätkä kukkaronnyörit joustaa.

Miten toppuutella lapsen jatkuvaa uuden haluamista niin, ettei vanhemmuus ole pelkkää jatkuvaa kinastelua ja kieltämistä. Uusi vanhemmuuden taito, sanon minä.

Muistan minäkin sitä ja tätä halunneeni. Untuvatoppatakin ja MicMacin farkut, uuden kakkumaskaran ja Boney M:n kasetin. Ostettavaa vain oli 70-luvulla vähemmän. Riitti kun sai täydennystä vaatevarastoonsa kerran vuodessa. Kolmen tyttären perheessä ei olisi tullut mieleenkään, että olisi edes voinut kinuta enempää.

Pelkoja oli silloinkin. Vieläkin minua lohduttaa se hetki, jolloin tajusin, että voisin sotatantereelta ehkä selvitäkin. Makaisin vain maassa ja esittäisin kuollutta.

Tämä aika vasta nuoria pelottaakin. Eikä ihme, sillä sen verran hullu ja hallitsematon maailma juuri nyt on tautiepidemioineen, lentokoneiden alasampumisineen ja sodanuhkineen. Ja niiden pelkojen murehtimiseen voi lapsi jäädä koukkuun yhtä lailla kuin jatkuvaan uuden haluamiseen.

Ilman pelkojakin riittäisi puuhaa. Pitäisi käydä koulua ja kasvaa, pärjätä ja jaksaa, olla kaunis ja suosittu, varmistaa opiskelupaikka ajoissa ja kasvaa siinä sivussa ihmiseksi.

Tämän jälkeen tekisi mieli sanoa: Luojan kiitos on edes se Michael Kors.

 

Teksti on Kodin Kuvalehden pääkirjoitus numerosta 18/2015.

Kommentit (0)

Seuraa 

Minna on KK:n päätoimittaja, joka pääkirjoituksissaan pohtii arjen isoja ja pieniä kysymyksiä, aikuisia ja lapsia, mennyttä ja tulevaa.

Bloggaajaan saat yhteyden tästä. Seuraa blogia täältä.