Jennifer Lopez, olen miettinyt sinua viime aikoina paljon. Olet laulaja, näyttelijä, tanssija, tuottaja ja muoti-ikoni. Sinut on valittu maailman kauneimmaksi naiseksi ja sinulla on oma tähti Hollywoodin Walk of Famella. Kaiken tämän tiedän, sillä olen luntannut Wikipediasta.

Täytit kesällä 46 vuotta. Mistä tiedän? Tytär kertoi ja viattomasti ihmetteli: Ei ikinä uskoisi, kun sinuun vertaa.

Tiedän, olen jo kypsän naisen iässä ja näytän siltä. Sibelius-ryppy otsassa on vuosi vuodelta uurtunut, silmäluomi siirtyy sinne, minne luomivärisuti sen vie ja aamuisin taputtelen jo tottuneesti pussit silmien alta.

Teinin vinkkelistä viisikymppinen on jo vanhus, sitä vanhempi armottomasti ikäloppu, jollei sitten satu olemaan Jennifer Lopez.

Oman teinin silmissä sitä tuntee olevansa aika usein liian vanha. Tanssimaan, laulamaan autossa, avaamaan suunsa vanhempainillassa tai kyselemään mitään lapsen kavereilta. Erityisen vanha äiti on etsimään uutta kumppania eron jälkeen. Kun viisikymppinen eronnut ystäväni uskaltautui deittipalstalle, teini-ikäinen tytär oli haljeta häpeästä. Sinä ikäloppu, en kestä, niin noloa, hän huusi, vaikka äidilleen uutta kumppania toivoikin, kun isälläkin oli.

Yhtenä sunnuntaiaamuna syyskuussa teini yllättää.

Mä voisin meikata sut, tytär sanoo.

Istahdan sohvalle ja suljen silmäni. Tytär sutii ja taputtaa, tupsuttaa ja hieroo. Sivelee ja rajaa, korostaa ja peittää.

Näytätpä freesiltä, jotenkin erilaiselta, sanoo ystävä, kun lähdemme illalla kävelylenkille.

Voi Jennifer, kyllä täälläkin kovasti yritetään.

Mutta alahan varautua, muutaman vuoden päästä sinullakin on teini-ikäinen tytär. Ja sieltä voi tulla ihan mitä vain. Vaikkapa kielto laulaa ja tanssia, kun se on niin kertakaikkisen noloa.

Onnea vaan!

Teksti on Kodin Kuvalehden pääkirjoitus numerosta 19/2015.

Kommentit (0)

Seuraa 

Minna on KK:n päätoimittaja, joka pääkirjoituksissaan pohtii arjen isoja ja pieniä kysymyksiä, aikuisia ja lapsia, mennyttä ja tulevaa.

Bloggaajaan saat yhteyden tästä. Seuraa blogia täältä.