Porilla on monta nimeä, Karhukaupungiksikin sitä kutsutaan. Kaupungista löytyy useita arkkitehtonisia aarteita, pääsin tutustumaan paikkaan nimeltään Toivo. Vein sinne virkkuuni.

Olen viime aikoina matkustellut työni kanssa ympäri Suomea viemässä modernia virkkuuta kehä kolmosen tuolle puolen. Olen itse maalainen, ja lähden mieluusti Helsingin ulkopuolelle vierailemaan. Itseasiassa olen huomannut ajattelevani yhä useammin Helsingistä muuttoa, takaraivossani siintää kuva aurinkoisesta merenrannasta ja värikkäästä kaupungista jossain Meksikossa. Onneksi kesä on tulossa Suomeen pian! Vierailut ja pienet matkat tuovat paljon uutta virtaa tähän työhön, vietän useimmiten päiväni työhuoneella Helsingin Kalliossa virkaten, ja pää kuumana miettien mitä seuraavaksi. Tällä kertaa pääsin vierailemaan Porissa, menovälineenäni juna. Marja-Leena Porin Taide- ja Taideteollisuusyhdistykseltä kutsui minut ohjaamaan virkkuupajoja Poriin Rakennuskulttuuritalo Toivoon.

Ennen perjantai-illan Porin junaa vietin päivän Helsingissä Etelä-Haagan Rhodo-puistossa Virkkurin kuvaajan Konstan kanssa, kuvasimme komeaa, parrakasta ranskalaismallia virkatun repun kanssa. Rhodo-puisto on kuin pieni pala muuta maata, kesäisin se on täynnä värejä ja ruusuja. Keväälläkin puisto on kaunis, alppiruusut eivät tiputa paksuja lehtiään talveksi. Kuvauspäivä oli aurinkoinen ja täynnä energiaa, energia jatkui vielä juna-matkalla. Junassa on hyvä keskittyä työhön, varsinkin kun junaverkko pätkii ja Youtuben kissavideot eivät toimi. Aloitin reissun tunnelmoimalla päivän kuvauksia, saimme purkkiin hienoa materiaalia. Kolmannen kirjan työt ovat vielä kesken, otinkin junaan mukaan viisi keskeneräistä työtä. Niistä matkan aikana valmistui kaksi.

The Art Foundation of Pori invited me to teach how to do optical crochet. Location for the workshop was the historical building called Toivo in the center of Pori. It's a combined museum of late 1800s Finnish decoration history and a shop, that sells you the products you need in renovating your house, in the historical style. They basically have organic paints, brushes, door knobs, hooks and all kinds of small nececcities, all handmade and local. Our saturday was spent indoors learning crochet, chatting and drinking coffee, and look what all kinds of sweets the cool ladies from the foundation had baked! Oh, for that you have to scroll down, it's the second latest photo. :)

Saavuin Poriin klo 21:37 laiturille 1, ja vastassa oli Marja-Leena. Hän vei minut paikalliseen Hostelli Buistoon, joka oli aikamoinen värielämys! Buisto on sympaattinen pieni majapaikka Porin keskustassa, se sopii hyvin kiireiselle matkaajalle. Palvelu on 10+ ja väritys suoraan David Lynchin elokuvista.

Aamuauringonpaisteessa kävelin Porin torin halki Toivoon, joka on vanhassa kaupunginosassa sijaitseva rakennushistoriallinen kulttuurikohde. Taide- ja Taideteollisuusyhdistys ja Toivo tekevät usein yhteistyötä ja he järjestävät korttelissa erilaisia tapahtumia. Vierailin Toivossa ensimmäistä kertaa, ihasteluni alkoi jo paikan takapihalta. Vanha tunnelma ja mummolamaisuus, harmoniset värit ja natisevat puulattiat! Räsymattoja ja paperitapetteja! Tällaiselta Toivo näyttää.

Porin Taide- ja Taideteollisuusyhdistys on aloittanut toimintansa vuonna 1907, sen ideana on ollut alusta alkaen tukea ja kasvattaa tietoutta kuvataiteisiin. Nykyään yhdistys järjestää myyjäisiä, näyttelyitä, retkiä ja luentoja, ja kuuluupa yhdistyksen toimintaan myös kasvattaa Porilaisten käsityötietoutta. Vietimme yhdistyksen upeiden naisten sekä työpajalaisten kanssa lauantain Toivolla virkaten. Ihasteltuani rakennusta sisältöineen järjestimme pienen tilan pajalle, osallistujia meillä oli kahdella pajalla kolmisenkymmentä. Otin mukaani Virkkurin töitä näytille, pajoilla virkkasimme optista kuosia ja kaksiväristä pylväspintaa.

Yhdistyksen naisilla on tapana leipoa tapahtumiin kaikenlaisia herkkuja, minun oli välttämättä otettava kuva tarjoiluista. Maistoin kasvispiirasta, pitkoa ja kinuskikääretorttua. Olisin voinut jäädä keittiöön maistelemaan kakkea!

Pajojen päätteeksi vierailimme paikallisessa lankakaupassa nimeltään Lavikko, se on kuulemani mukaan legendaarinen Porilainen kässäkauppa. Pääsin tutustumaan kaupan valikoimaan sulkemisajan jälkeen, ja ihasteltavaa riitti! Sain mukaani puuvillalankoja ja meksikolaista La Espigaa, monikäyttöistä nylon-lankaa, jota sain aikaisemmin kokeiluun Snurren lankakaupasta. Nyt istun parhaillaan työhuoneellani virkkaamassa ensimmöistä kokeilua La Espigalla. Toivottavasti tämä lanka on pieni linkkini Meksikoon, jos vaikka ensivuonna löytäisin itseni heidän lankatehtaaltaan San Antoniosta.

Kiitos ihanat Porin Taide- ja taideteollisuusyhdistyksen naiset, kiitos Toivo ja Lavikon lankakauppa, oli hauska vierailla Porissa! Ja muuten, Satakunnan Kansa julkaisi visiitistäni tällaisen jutun. :)

Kommentit (1)

Marja-Terttu

Kiitos, Molla!

Saimme kaikki enemmän, kuin ikinä osasimme toivoa!

t. Marja-Terttu

Seuraa 

Molla Mills on intohimoinen käsityöläinen, jonka Virkkuri-kirjat ovat saaneet aikaan virkkausbuumin, Blogissa pääset kurkistamaan virkkurin kulisseihin.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

 

Teemat

Hae blogista

Kategoriat