Kirjoitukset avainsanalla #joulu

Ennen kuin rauhoitun Joulun aikaan ja laitan hetkeksi blogikirjoittamisen tauolle, ajattelin asettaa yhden kysymyksen pohdittavaksi tähän kirjoitukseen. On nimittäin muutamaan kerran ollut viikon mittaan mielessä , että miltä pitäisi tuntua, kun JOULU TULEE! Mistä tuntee joulun? on tainnut joku laulujen sanoituskin sanoa. Entä joulumieli, mitä se on ja mitä se on minulle? Kenenkään muun puolestahan en voi mitään sanoakaan. 

Jotain niin jouluista oli, kun saimme tehtyä joulupiparit valmiiksi kaksivuotiaan taaperon kanssa itsenäisyyspäivän aikaan. Nyt sitten piparipurkki tuntuu tyhjenevän. Hyviä ovat ja maistuvat erityisen maukkailta. Tulisiko joulumielen aineksia lapsenlapsen kanssa tehdyistä pipareista?

On sen verran monta joulun aikaa takana, että monenlaisia Jouluja on ollut. Ihan tavalliset perheenäidin tohinat ovat hyvin usein peitonneet alle sellaisen rauhallisen Jouluun siirtymisen. Joskus on mennyt ihan viime hetkille ennen aaton jouluruokailua, kun rauhallisuus leviää sisimpään. Tai sitten, kun ollaan ruokailun ja joulupukin vierailun jälkeen kahvilla. Usein on tuntunut hyvältä ja jouluiselta, kun lapset ovat availleet lahjoja ja tiennyt, miten sen jälkeen aattoilta jatkuu. Tai se hetki, kun olet itse ollut lukemassa saamaasi joulukirjaa. Olispa muuten kiva saada Siri Hustvedtin uusin kirja tänä vuonna! Tosin emme me aikuiset ole juurikaan joululahjoja keskenämme enää jakaneet. Entistä enemmän korostuu se, että antaa lahjat lasten perheille ja lapsenlapsille. Että huolehdit muista, tuo minulle myös jouluista mieltä. Antaessaan saa.

Ja kyllä vain, aina on tullut se hetki, että rauhoittuu. Siis se tunne, että on vain hyvä olla, ei ole kiire mihinkään ja joulukuusen valot ovat melkein parasta mitä haluaa katsella. Rauhoittuminen ja tietyt perinteet, joulumielen tekijöitä nekin.

No, juuri tänään perjantaina ennen viikonvaihdetta (siis tämän jutun julkaisu voi olla kyllä lauantain puolella, mutta anyway nyt on perjantai, kun kirjoitan) kävelin täällä Oulussa vaihteeksi Ainolan puiston läpi. Oli hyvä syy jättää auto vähän kauemmaksi ja tarkoituksella halusin valita itseäni niin paljon rauhoittavan puistokävelyn mennessäni entisen työpaikkani joulukahveille. Ja oli niin mukavaa - en viitsisi toistaa koko ajan ihanaa sanaa, mutta sellaista oli. Ei tuullut, ei satanut ja mikä parasta; maisemat olivat - niin mitäpä muuta kuin jouluisia. Olemme onnekkaita, että meillä on lunta, vaikka on tänäänkin sellainen nollakeli - ei pakkasta.

Kahvitilaisuuden jälkeen menimme sitten viereiseen Oulun tuomiokirkkoon pieneen hartaushetkeen. Joululaulut, ekumeeniset tervehdykset ja siunaukset. Vieressä istuvan läheisen, entisen työkaverin puristus kädestä ja hyvän joulun toivotus. Tunsin Joulun tulevan ja joulumielen olevan ihan tässä ja nyt! 

Hyvää Joulua sinulle, perheellesi ja läheisillesi! 

This post is about the Christmas mood. What brings the feeling of Christmas to you?

Merry Christmas and Happy Holidays to you!

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Taisin aiemmassa kirjoituksessani, jossa esittelin kolmea erilaista joulupöytää, muistella resepteistä aiemminkin julkaisemaani marinoitujen kasvisten reseptiä. Nyt te uudetkin lukijat sitten pääsette sen lukemaan. Olen sen aikanaan löytänyt Femina -lehdestä. 

Ruokaan tarvitaan

- 1 kukkakaali

- 1 iso kesäkurpitsa

- 1 vihreä paprika

- 1 iso keltasipuli tai nippu salottisipuleita

- 1 vihreä chili (jota itse en pysty syömään, enkä lisää tähän ruokaan)

- kymmenen mustapippuria

- 3 laakerinlehteä

Liemeen

- 1 dl valkoviinietikkaa

- 2 dl vettä

 - 3 dl sokeria (taisin käyttää vähemmän, kun en pidä niin sokerisesta mausta)

- 1 rkl suolaa

Ohje:

Huuhdo ja pilko / jaa kukkakaali pieniin osiin. Pilko kesäkurpitsa, paprika, salottisipuli ja chili keskenään suunnilleen saman kokoisiin paloihin. Laita ne kaikki n. 2 litran kokoiseen lasipurkkiin ja lisää mustapippurit sekä laakerinlehdet joukkoon. Minä käytin tällä kertaa ihan tavallista lasimaljaa, jonka päälle laitoin muovikelmun. Kannellinen lasipurkki olisi paras.

Kiehauta valkoviinietikka, vesi ja sokeri liemeksi ja kaada jäähtynyt liemi kasvisten päälle. Liemi peittää juuri ja juuri kasvikset, mutta kasvikset "kutistuvat" marinoitumisen aikana, joten nesteen määrää ei tarvitse lisätä. Vie purkki kylmään; jääkaappiin tai kylmähuoneeseen / kellariin. Marinoitumiseen on hyvä varata joitakin päiviä ja kasvikset säilyvät liemessä säilytettynä noin kuukauden ajan. 

Tämä kasvislisäke on hyvää sellaisenaan täydentämään muita joulupöydän tarjottavia, mutta se sopii myös alkupalaksi esimerkiksi salaattipedillä. Ja sopiihan se oikein hyvin milloin vain muihinkin juhlaviin tai arkisempiinkin aterioihin lisäkkeeksi.

Toivottavasti sait tästä yhden uuden vaihtoehdon lisättäväksi joulupöytääsi. Hauskaa Jouluun valmistautumisen aikaa!

This Swedish recipe rather old and I have made these marinated vegetables to Christmas dinner table already many years. It's something new also to other dinners anytime.

Kommentit (0)

Oli niin virkistävää käydä näin joulukuun alussa Helsingin keskustassa ja nähdä miten jouluiset valot on viritetty kaikkialle ja se jos mikä tuo omaa erityistä tunnelmaa. Mutta, mutta on myös muuta, joka toi minulle nimenomaan rauhaa ihan ydinkeskustan läheisyydessä. 

Olen muutaman kerran tänä syksynä käynyt lounaalla aivan ihastuttavassa paikassa Kruunuhaassa suurkirkon takana Kansallisarkiston ruokalassa. Tähän on ollut syynä puolison tekemä tutkimus arkiston syövereissä. Minä puolestani olen siellä käydessä päässyt näkemään ja kokemaan tuon historiallisen ympäristön sanoisinko parhaita puolia. Tällä reissulla kävimme yhtenä aamuna siellä kahvilla ja nyt oli kamerakin mukanani.

Rakastan näkymiä kattojen ylle. Sanotaan se heti aluksi. Ja aivan ihana mahdollisuus siihen on ruokaillessa ja tuon ruokalan sisäänkäynnin yhteydessä olevalla terassilla. Katsot mihin suuntaan vain, näet (ainakin minut) lumoavia näkymiä. 

Tällä reissulla oli aivan ihanaa, kun läheinen ystävä oli myös käymässä kaupungissa samaan aikaan. Mehän sitten kierrettiin katsomassa Stockmannin ja Vepsäläisen yltäkylläisiä joulukoristeita ja kierreltiin muutenkin kaupungilla. Tämän reissun erityismaininnan ihastelun kohteena saa minulta Mujin avattu liike Kampin kolmannessa kerroksessa. Ei niinkään se tavaranpaljous ole se juttu, vaan pikemminkin minulle kaunis ja rauhallinen näkymä, joka on kaikkialla liikkeessä. Japanilaisuus on niin samanhenkistä kuin meidän suomalaisten arvostama luonnollisuus ja vaatimattomuus. Oli kiva nähdä Mujissa ideoita muun muassa säilytykseen ja nähdä yleisilmeen samanhenkisyys verrattuna Artekin tai Tren liikkeisiin, joissa myös kävimme. Jotain niin samaa ja silti niin erilaista. 

Jotenkin minulle sopii Joulua edeltävään aikaan tällainen kaksitahoisuus; tuttuus ja uusi sekä erityisesti rauha ja valomeri.   Silloin, kun olet ystävän kanssa liikkeellä, voi tulla se hetki, jolloin päätätte tehdä jotain poikkeavaa kesken kaupungilla kiertelyn. Ihasteltuamme Café Kappelin kutsuvia valoja, menimme sinne istumaan hetkeksi, nostimme maljan ystävyydelle ja nimenomaan naisille ja myös äitiydelle. Kiitokselle on paikkansa. 

Kulunut viikko täydentyi ihan parhaalla tavalla, kun sai nähdä lastenperheitä ja lapsenlapsia ja vielä itsenäisyyspäivänä pääsin yhden pienokaisen kanssa tekemään joulupipareita. Ihania muistoja taas täynnä uuteen viikkoon. Toivottavasti sinäkin löydät rauhallisia näkymiä ja voit iloita myös jouluisista valoista ympärilläsi. Valoisia joulun odotuksen päiviä tulevaan viikkoon toivottelen!

It was a lovely week in Helsinki. I saw beautiful and peaceful sceneries above the city roofs and was walking through the city with a dear friend. After that I love to be at home and start to do Christmas preparations. I wish you a lovely week too! 

Kommentit (0)

Joulu on luultavimmin se aika, jolloin perheen perinteet, menneet ja uusiksi tulevat kohtaavat kodeissa. Ajattelin tällä kertaa kokeilla kolmenlaista kattausta käyttäen niitä astioita, joita kodin kaapeista löytyy. Samalla päädyin siihen, että käytän kolmea vanhaa liinaa kattauksessa ja katson miten niillä luodaan tunnelmaa jouluun. Samalla näitä kolmea kattausta suunnitellessani ja myös kootessani keittiiöömme, kävin mielessäni monia ihania ja muistorikkaita Joulun ajan hetkiä menneiltä vuosilta. Liitänkin  jokaiseen kattauksen hieman jotain näistä tarinoista. Mitä syötäisiin, miksi, ketä ehkä olisi paikalla tai oikeasti joskus olikin tai tulee olemaan paikalla.

 

Joulupuuroa aattona lastenlasten kanssa

Joulupuuron syönti keskellä päivää ei oikeastaan ole kuulunut meidän perheen perinteisiin. Joinakin viime jouluina on kyllä syöty puuroa päivällä ja se on oikeastaan ihan mukavaa. Joulupuuroa on tullut joskus keitettyä myös aattoillan aterialle toiseen kertaan, kun se sinnekin on kuulunut. Niinpä ajattelinkin, että nyt katan kuvitteellisesti joulupuuron lapsenlapsille ennen päiväunia. Siinä syödessä on mukava arvailla kukahan saa tällä kertaa mantelin ja miten päivä sitten päikkäreiden jälkeen jatkuu ja onkohan joulupukki matkalla? Vanhimman lapsenlapsen mieleisin joulukirjakin on näkösällä ja siitähän voitaisiin hieman lukea joulupukin matkasta lasten luokse.

Onneksi tuli eräänä jouluna hankittua noita punaisia teema-astioita. Niistä saattaa puuro maistua makoisalta. Koska pienimmät ovat jo kaksi vuotiaita, voi mummo huoletta vähän koristellakin pöytää kävyillä ja lisätä kaneleita tuoksua tuomaan.

Se on J O U L U nyt.

Tiedättekö - tuo pöydällä oleva tilkkutyöliinani on jotenkin rakas - jouluna se on useinkin käytössä kaikissa kattauksissa.

 

Jouluaaton aterialla perhe koolla

Meillä on jouluaaton ateriakokonaisuus ollut varmaan melkoisen perinteinen. Jotain uutta on ollut tarjolla jo vuosikausia jouluisin eli marinoituja kasviksia. Niistä voisinkin uusia reseptin tänne blogiin vielä ennen joulun aikaa. Tässä kattauksessa voisikin olla tarjolla ensin kasviksia salaattipedillä. Sitten laatikoita sekä kinkkua. Lopuksi syödään sekahedelmäsoppaa tai paremminkin väskynäsoppaa, kuten äiti tapasi sanoa. Katan lapsille pöydän ihan samoin kuin aikuisille. Jotenkin haluan lasten kokevan tasa-arvoa aikuisten kanssa. Kuten puurokattauksesta huomaa, käytän toki myös lastenastioita sopivasti soveltan. Meillä tämä pöytä on tavanomaista kapeampi (ja tavanomaista pitempi ;) ) , joten kattamisessa on omat haasteensa, varsinkin jos useamman lapsen perhe on samaan aikaan paikalla. Ja voi, niin sitä toivonkin taas tälle joulua jossakin vaiheessa!!! Usein menee vasta tapaninpäivään, että kaksi lapsista on perheineen yhtäaikaa meillä syömässä. Tänä vuonna on tiedossa aattona perhejoulu, kun on pieniäkin paikalla. Ja tuo liina, se on meidän perheen ensimmäinen joululiina kultaisen kahdeksankymmenluvun alkupuolelta, kun olimme muuttaneet vanhaan taloomme, joka sitten myöhemmin tällaiseksi remontoitiin. Liina on vanhaa Marimekkoa, jossa on pari pientä reikääkin. Nyt sen kaivoin tätä kattausta varten. Punainen liina ei kaipaa kovinkaan koristeluja. Valkoiset astiat ja pellavaservetit, papan itse tekemillä servettirenkailla riittää koristeluksi. Pari osittain poltettua kynttilänpätkääkin löytyi tunnelmaa tuomaan. Oikeasti jouluna voisi olla joulukukkakin pöydän päässä. Nyt siihen laitoin kumolleen viininpunaisen hortensian.

 

Jouluista ateriointia kansainvälisellä tvistillä

Vaikka tuossa kerroin, että perinteistä ja hyvin suomalaista on meillä joulunajan ateriointi, löytyy myös muutama poikkeus joulunajan aterioihin - sanoisin kansainvälisellä tvistillä. Kerron siitä tämän kattauksen yhteydessä tarkemmin. Sillä tähän kuvitteeelliseen ateriaan sopii tarina siitä, kun kolmesta lapsista yksi kysyi vuosia sitten voisiko hän tuoda meille mukanaan joulun ajaksi hänen hyvin rakkaan ei-suomalaisen ystävänsä ja tämän suomalaisen ystävättären. Silloin aterialla oli heidän kolmen lisäksi kaksi mummoa (silloin oli äitikin vielä elossa) ja me. Se oli kyllä jotenkin ikimuistoinen Joulu. Mummot nimittäin eivät puhuneet englantia, mutta sehän ei tahtia haitannut ja hauskaa oli meillä kaikilla. En nyt muista mitä tuolloin syötiin, mutta joitakin vuosia sitten hankittiin jouluksi ensimmäistä kertaa iso kalkkuna ja ihan itse se paistettiin. Se oli kyllä oikein hyvää. Piti vain lopettaa sen tilaus, kun tuli joulut, jolloin oltiin paikalla me kahdestaan tai olimme viettämässä joulua Etelä-Suomessa lasten parissa. Nyt ei sitten hoksattu ajoissa tilata kalkkunaa. Aika usein syömme joulupäivänä tai viimeistään tapaninpäivänä lohta. Jälkiruuista puheen ollen, olen tehnyt jo todella pitkään joulupäivän aterian jälkiruuaksi jouluhalon. Se on tälläkin kuvitteellisella aterialla jälkiruokana.

Tämän kattauksen liinana on myös vanha Marimekon liina, joka on luonnollisesti uudempi. Kun nyt hieman kansainvälisemmin ja ihan vain aikuisten kesken syödään, katoin paremmat keittolautaset esille. Siis alkuruuaksi täytyy olla sopivaa keittoa. Meillä onkin kuivattuja suppilovahveroita (kiitos sisko jälleen!), joten niistä tulee ihana keitto. Keittokulhona on antiikkiliikkeestä ostettu kulho, joka muistuttaa minua lapsuudenkodistani. Valkoiset servetit sopivat myös tähän kattaukseen pitämään sen hillittynä. Muutamat lehtikuusenoksat pienine käpyineen sopivat elävöittämään kattausta. Tällä kertaa sytytän kynttilät pöydän päähän tanskalaiseen kynttelikköön.

Olipas eräänlainen aikamatka menneeseen, mutta samalla tulevaan. Rakastan tätä kerroksellisuutta, vanhaa ja uudempaa suloisesti sekaisin. Oikeastaan kaikki löytyi kaapeista kynttilöitä myöten. Pieni poikkeus; Kävimme ystävän kanssa pienen Joulupuodin myyjäisissä ja sieltä poimin mukaan nuo kirjaimet J O U L U ja niille onkin varmaan vuosiksi sopivia käyttötarkoituksia täydentämään jouluisia koristeluja. Aah ja sitten joulukuusen koristelu...

Tällä jutullani haluan viitata myös siihen, että tänä syksynä olen tehnyt jonkin verran aikaisempaa enemmän kierrätystä ja hyvinkin kriittisesti tarkastellut sitä, miten paljon on tullut säilöttyä itselle tarpeetontakin tavaraa. Tähänkin aiheeseen palaan mielellään jossakin postauksessa. 

Joulukuu lähestyy, viimeistään itsenäisyyspäivän aikaan on pipareiden ja torttujen leipomisen vuoro. Sitä ennen nautitaan näistä marraskuisista päivistä! Aika kiitää niin nopeasti, että rauhoitutaan silloin, kun voidaan. 

One month and it's Christmas! I made three different table settings for Christmas time. It brought so many memories from earlier Christmas'ees. I did not buy anything just for this decoration. Everything (except those letters J O U L U = Christmas in Finnish) are from home. Can you think how much we already have! Let's enjoy this time.

Kommentit (1)

60vee
1/1 | 

Tunnelmallisen kauniita ja persoonallisia kattauksia! En jaksa oikein enää innostua joulusta mutta nyt tuli sellainen olo että pitäisikö hiukan ryhdistäytyä :)

Seuraa 

Kyllä vain! Elämään mahtuu niin monenlaista, josta on tai olisi kiva kirjoittaa. Koti ja perhe ovat minulla keskiössä. Sisustaminen on ikiaikainen harrastus ja virkauran jälkeen olen myös opiskellut sisustussuunnittelua. Unelmointi, tulevaisuusorientaatio sekä ilo pienistä hetkistä luonnossa tai matkoilla tai ihan vain tuossa kotisohvalla, ne tuottavat mielihyvää ja hyvinvointia. Olen oululainen, mutta vietän aikaa myös vapaa-ajan paikassamme Koillismaalla. Kaipaan hetkiä omassa sielunmaisemassani, joka minulla on synnyisseudullani Etelä-Pohjanmaalla. Jos en eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska. Olen ollut bloggaajana vuodesta 2016. Aiemmat kirjoitukseni löytyvät osoitteista https://mrs60something.blogspot.fi ja https://www.etlehti.fi/blogit/mrs60something Voit seurata minua facebookissa ja instagramissa @mrs60something tai #mrs60something Tervetuloa seuraajakseni!  

Yhteistyöasioissa tavoitat minut osoitteesta mrs60somehing@gmail.com 

Blogiarkisto