Kirjoitukset avainsanalla #perhe

Vuoden vaihde on ollut minullekin hetki, jolloin on mukava kurkistaa hieman taaksepäin ja samalla tehdä suunnitelmia tulevaan myös täällä blogimaailmassa. Blogihan koki muutoksen kesken vuoden ja kolme vuotta täytettyään siirtyi tänne Kodin Kuvalehden blogiyhteisöön. Että näillä mennään vuoteen 2020. Ja niin osuvasti moni on havainnutkin, että siirrytään iloiselle 20 -luvulle. Ja siitä olisi monta mukavaa asiaa kirjoitettavaksi asti, siis legendaarisesta 20 -luvusta, joka on ihan nuoruudesta asti ollut itselleni jonkinlainen vuosi, joka herättää - no, sanoisinko iloisen olon. Suuri ihanteeni on ollut "Ovet auki Eurooppaan" periaate, jota suomalaiset kirjailijat ja taiteilijat toteuttivat tuolloin. Mutta ei mennä sinne nyt, vaan tarkoitukseni oli tässä postauksessa hieman kerrata blogin kiinnostavimpia juttuja vuodelta 2019. 

 

Sisustaminen ja sisustussuunnittelu

Ne osoittautuivat blogin luetuimmaksi jutuiksi. Tuohon on vaikuttanut luultavasti eniten se, että olen jakanut ensimmäistä kertaa blogihistorian niitä postauksia myös Suomalaiset sisustusblogit -sivustolle. Lukijamäärät ovat muuten oikein hyvin kasvaneet vuoden mittaan, vaikka en todellakaan ole "mainostanut" blogiani oikeastaan muutoin kuin näiden kirjoitusteni kautta. Olisikohan aika jotenkin ryhdistäytyä tässä asiassa? 

Entä olisiko elämä mitään ilman väriä? Ja kevään väriksi osoittautui kodissa hempeähkö roosa tähän tapaan:

Kotiamme kuvasin vuoden mittaan aina silloin tällöin, kun vaihtelin kalusteiden paikkoja, kuten keväällä tein, ja toki ruoka- / kattausjuttujen yhteydessä. Kodistamme kaksi muutakin juttua kiinnostivat enemmänkin (ja ne olenkin jakanut sisustusblogien sivustolle),  sillä vihdoinkin tulin ottaneeksi valokuvia kotimme varsinaisesta keskipisteestä eli portaikosta. Toisen jutun kirjoitin vielä innostuneena uudesta kasvista, jonka olin hankkinut portaikkomme "parruun". Kasville kävi kuten usein niille hoidossani käy!

Koska virkatyöurani jälkeiset sisustussuunnittelun opinnot johtivat silloin tällöin tekemiini kotien suunnitteluihin, julkaisin blogissakin kaksi juttua, josta näit minkälaisia töitä teen ja minkälainen ajattelu johtaa suunnitteluani. Nämä jutut kiinnostivat teitä lukjoita, josta olen kyllä iloinen. Olen onnekas, kun heille tekemäni suunnitelmat toteutettiin ja sain luvan julkaista kuvia näistä kodeista. Kiitos vielä kerran!

Kaupunkikoti Oulun Toppilansaaressa

Koti Perä-Pohjolasta

Ruoka ja kattaminen

Kirjoitukseni ruokaan ja kattamiseen liittyvät vahvasti moniin tunnelmiin ja myös todellisiinkin tapahtumiin läheisten ystävien ja perheen parissa. Ystävien käynti kodissamme illallisella tai vaihtoehtoja jouluaterioiden kattamiseen olivat esimerkkejä kattamisesta. Niin ja lastenlasten synttäreitäkin vietettiin kodissamme kesällä.

Tulin jakaneeksi muutaman reseptin, kuten pääsiäisen aikoihin tekemästäni gluteenittomasta kakusta ja kakkupohjasta. Olen viime vuosina tehnyt aika usein gluteenittomia leivonnaisia syystä, että olen gluteenille herkkä (äitimme oli keliaakikko, joten tuo herkkyys on ihan todellinen asia minulle).

Huomasin, että julkaisin myös muutaman vanhan reseptin omenapiirakasta ja pappilan hätävarasta. Taidan olla taipuvainen myös nostalgiaan :)

Entäpä marinoidut kasvikset, niistäkin kirjoitin joulukuussa.

Koti ja perhe

Omien voimavarojeni ja hyvinvoinnin perusta on kodissa ja perheessäni. Ilman heitä olen vain... Kirjoittaisin pelkästään lapsenlapsista blogia, jos voisin. No, en toki niin tee, mutta kyllä tulee silloin tällöin heistä kirjoitettua. Tosin en voi jakaa heistä yhtään tunnistettavaa valokuvaa ja voi pojat, niin mielellään heitä kuvaisin kuitenkin. Voi olla, että yhä vähemmän heidän jutuistaan kirjoitan ja jätän lapsia koskevia juttuja vain siihen, kun ne koskettavat omaa tarinaani tosi läheltä. Kuten nyt loppiaisviikonloppuna, jolloin viides lapsenlapsemme sai nimen. Olihan aivan ihanaa, että omat lapset perheineen olivat yhtäaikaa kastejuhlassa. Ja onneksi on vielä tämä iso talo ja voidaan lasten perheitä tänne yhtäaikaa majoittaa.

 

Hyvinvointi, tunnelmointi ja valokuvaus

Ison osan blogikirjoituksista täyttää kaikenlainen tunnelmointi. Tuollaisilla kirjoituksilla on selkeä yhteys hyvinvointiani tukeviin asioihin. Liikun mielellään ulkona ja erityisesti vesien äärellä esimerkiksi Oulussa Nallikarin rannalla tai Oulujokivarressa tai sitten maalla Iijokivarressa. En mitenkään voi ohittaa myöskään ihanaa Ainolan puistoa Hupisaarilla Oulun keskusta-alueella. Lisäksi sitten otan kuvia matkustaessa. Helsingissä käyn aika usein ja silloin saattaa kohdalle sattua niin hyvä tuuri, että voi napata kuvan mandariinisorsasta, kun haen lastenlapsia päiväkodista. Niin hyvin kävi syksyllä :)

Tänä vuonna olen ryhtynyt aikaisempaa enemmän valokuvaamaan ulkoillessanikin. Menin myös valokuvauskurssille oppiakseni edes perusteita valokuvaamisesta. Olen kyllä tyytyväinen, että voin jopa sanoa harrastavani valokuvausta. Ei nyt sentään mitään vuoden luontokuvaa kannata minulta odottaa, mutta jaan kyllä mielelläni luonnosta ottamiani kuvia muun muassa instagramissa. Siellä muuten suosituimpia kuvia ovat olleet nimenomaan luontokuvat. Toivonkin, että voisit liittyä seuraajakseni siellä ja löydät minut instagramista tunnuksella @mrs60something 

Hyvinvointiin liittyen aloitin keväällä "ei lisättyä sokeria" ruokavalion muutoksen. Se oli siinä mielessä hyödyllinen elämäntapvan muutos, että sitkeästi paino on hiljalleen pudonnut ja vyötärönympäryksestä on lähtenyt runsaasti senttejä. Toki näitä kausia kuten nyt joulun aikaan, on, että en noudata täsmällisesti kuuriani, mutta on ihan helppo taas ryhtyä sitä noudattamaan, kun tiedän miten pitää toimia. Tärkeintä on kurinalaisuus ja luottamus siihen, että muutoksia alkaa vähitellen tulla. Jos olisin ollut tiukkana, ainakin 5 kiloa olisi pudonnut painoa viime keväästä lähtien pelkästään ei lisättyä sokeria kuurilla. Tosiasiassa nyt on noin neljä kiloa pudonnut painosta noin 10 kuukaudessa ja se jos mikä on tuntunut hyvältä. Suosittelen! 

Oma kuva ja bloggaajaminäni

Kyllähän bloggaaminen on hyvin olennainen osa viikottaista elämääni ja tätä on kiva jatkaa edelleen. Kirjoitin tänä vuonna vihdoinkin yhden sellaisen postauksen kaupallisen yhteistyön puitteissa*, jossa esiinnyn omalla kuvallani. Vaikka käytän blogatessa alter ego nimeäni mrs60something, olen suht tavallinen aikuinen nainen, joka on kirjoitusten takana. Vielä ei ole ollut aika blogin nimen muutokselle ja/tai omalla nimellä esiintymiselle.

Vaikka olin aikanaan jonkin sortin inhorealisti, olen aina ollut tulevaisuussuuntautunut ja sitä myöten optimisti. Joten kirjoitukseni ovat sävyltään ennen muuta postiivishenkisiä. Se ei tarkoita, että elämä olisi yhtä päivänpaistetta, mutta se tarkoittaa, että tarkastelemalla vaikka pieniäkin valoisia ja kauniita asioita, tuot elämään hyvää mieltä ja lisäät myös jaksamista. Jos sitten muuta kirjoitan, sen hyväksyn ilomielin itsekin, sillä "elämä on" , kuten mainoksessa sanotaan! 

Edelleen teen blogiini postauksia erittäin mielelläni myös kaupallisessa yhteistyössä. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä sähköpostiini, jonka tiedot lisään blogini profiilitietoihin.

Tässä oli hieman katsausta menneeseen vuoteen blogini postausten kautta kuvattuna. Paljon jäi kertomatta, mutta ainahan voit käydä lukemassa aiempia kirjoituksiani. Ne löytyvät edelleen arkistoituna osoitteista mrs60something.blogspot.com ja https://www.etlehti.fi/blogit/mrs60something sekä luonnollisesti tästä sivustosta viime syyskuusta lähtien https://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/mrs60something

Vuosi 2020 olkoot iloa ja valoa tuova vuosi myös sinulle!

I am writing on this post about the posts of year 2019. Happy New Year 2020!

* kuvassa näkyvistä Aigle -saappaista on saatu alennusta Kapteenskasta.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ennen kuin rauhoitun Joulun aikaan ja laitan hetkeksi blogikirjoittamisen tauolle, ajattelin asettaa yhden kysymyksen pohdittavaksi tähän kirjoitukseen. On nimittäin muutamaan kerran ollut viikon mittaan mielessä , että miltä pitäisi tuntua, kun JOULU TULEE! Mistä tuntee joulun? on tainnut joku laulujen sanoituskin sanoa. Entä joulumieli, mitä se on ja mitä se on minulle? Kenenkään muun puolestahan en voi mitään sanoakaan. 

Jotain niin jouluista oli, kun saimme tehtyä joulupiparit valmiiksi kaksivuotiaan taaperon kanssa itsenäisyyspäivän aikaan. Nyt sitten piparipurkki tuntuu tyhjenevän. Hyviä ovat ja maistuvat erityisen maukkailta. Tulisiko joulumielen aineksia lapsenlapsen kanssa tehdyistä pipareista?

On sen verran monta joulun aikaa takana, että monenlaisia Jouluja on ollut. Ihan tavalliset perheenäidin tohinat ovat hyvin usein peitonneet alle sellaisen rauhallisen Jouluun siirtymisen. Joskus on mennyt ihan viime hetkille ennen aaton jouluruokailua, kun rauhallisuus leviää sisimpään. Tai sitten, kun ollaan ruokailun ja joulupukin vierailun jälkeen kahvilla. Usein on tuntunut hyvältä ja jouluiselta, kun lapset ovat availleet lahjoja ja tiennyt, miten sen jälkeen aattoilta jatkuu. Tai se hetki, kun olet itse ollut lukemassa saamaasi joulukirjaa. Olispa muuten kiva saada Siri Hustvedtin uusin kirja tänä vuonna! Tosin emme me aikuiset ole juurikaan joululahjoja keskenämme enää jakaneet. Entistä enemmän korostuu se, että antaa lahjat lasten perheille ja lapsenlapsille. Että huolehdit muista, tuo minulle myös jouluista mieltä. Antaessaan saa.

Ja kyllä vain, aina on tullut se hetki, että rauhoittuu. Siis se tunne, että on vain hyvä olla, ei ole kiire mihinkään ja joulukuusen valot ovat melkein parasta mitä haluaa katsella. Rauhoittuminen ja tietyt perinteet, joulumielen tekijöitä nekin.

No, juuri tänään perjantaina ennen viikonvaihdetta (siis tämän jutun julkaisu voi olla kyllä lauantain puolella, mutta anyway nyt on perjantai, kun kirjoitan) kävelin täällä Oulussa vaihteeksi Ainolan puiston läpi. Oli hyvä syy jättää auto vähän kauemmaksi ja tarkoituksella halusin valita itseäni niin paljon rauhoittavan puistokävelyn mennessäni entisen työpaikkani joulukahveille. Ja oli niin mukavaa - en viitsisi toistaa koko ajan ihanaa sanaa, mutta sellaista oli. Ei tuullut, ei satanut ja mikä parasta; maisemat olivat - niin mitäpä muuta kuin jouluisia. Olemme onnekkaita, että meillä on lunta, vaikka on tänäänkin sellainen nollakeli - ei pakkasta.

Kahvitilaisuuden jälkeen menimme sitten viereiseen Oulun tuomiokirkkoon pieneen hartaushetkeen. Joululaulut, ekumeeniset tervehdykset ja siunaukset. Vieressä istuvan läheisen, entisen työkaverin puristus kädestä ja hyvän joulun toivotus. Tunsin Joulun tulevan ja joulumielen olevan ihan tässä ja nyt! 

Hyvää Joulua sinulle, perheellesi ja läheisillesi! 

This post is about the Christmas mood. What brings the feeling of Christmas to you?

Merry Christmas and Happy Holidays to you!

Kommentit (0)

Joulu on luultavimmin se aika, jolloin perheen perinteet, menneet ja uusiksi tulevat kohtaavat kodeissa. Ajattelin tällä kertaa kokeilla kolmenlaista kattausta käyttäen niitä astioita, joita kodin kaapeista löytyy. Samalla päädyin siihen, että käytän kolmea vanhaa liinaa kattauksessa ja katson miten niillä luodaan tunnelmaa jouluun. Samalla näitä kolmea kattausta suunnitellessani ja myös kootessani keittiiöömme, kävin mielessäni monia ihania ja muistorikkaita Joulun ajan hetkiä menneiltä vuosilta. Liitänkin  jokaiseen kattauksen hieman jotain näistä tarinoista. Mitä syötäisiin, miksi, ketä ehkä olisi paikalla tai oikeasti joskus olikin tai tulee olemaan paikalla.

 

Joulupuuroa aattona lastenlasten kanssa

Joulupuuron syönti keskellä päivää ei oikeastaan ole kuulunut meidän perheen perinteisiin. Joinakin viime jouluina on kyllä syöty puuroa päivällä ja se on oikeastaan ihan mukavaa. Joulupuuroa on tullut joskus keitettyä myös aattoillan aterialle toiseen kertaan, kun se sinnekin on kuulunut. Niinpä ajattelinkin, että nyt katan kuvitteellisesti joulupuuron lapsenlapsille ennen päiväunia. Siinä syödessä on mukava arvailla kukahan saa tällä kertaa mantelin ja miten päivä sitten päikkäreiden jälkeen jatkuu ja onkohan joulupukki matkalla? Vanhimman lapsenlapsen mieleisin joulukirjakin on näkösällä ja siitähän voitaisiin hieman lukea joulupukin matkasta lasten luokse.

Onneksi tuli eräänä jouluna hankittua noita punaisia teema-astioita. Niistä saattaa puuro maistua makoisalta. Koska pienimmät ovat jo kaksi vuotiaita, voi mummo huoletta vähän koristellakin pöytää kävyillä ja lisätä kaneleita tuoksua tuomaan.

Se on J O U L U nyt.

Tiedättekö - tuo pöydällä oleva tilkkutyöliinani on jotenkin rakas - jouluna se on useinkin käytössä kaikissa kattauksissa.

 

Jouluaaton aterialla perhe koolla

Meillä on jouluaaton ateriakokonaisuus ollut varmaan melkoisen perinteinen. Jotain uutta on ollut tarjolla jo vuosikausia jouluisin eli marinoituja kasviksia. Niistä voisinkin uusia reseptin tänne blogiin vielä ennen joulun aikaa. Tässä kattauksessa voisikin olla tarjolla ensin kasviksia salaattipedillä. Sitten laatikoita sekä kinkkua. Lopuksi syödään sekahedelmäsoppaa tai paremminkin väskynäsoppaa, kuten äiti tapasi sanoa. Katan lapsille pöydän ihan samoin kuin aikuisille. Jotenkin haluan lasten kokevan tasa-arvoa aikuisten kanssa. Kuten puurokattauksesta huomaa, käytän toki myös lastenastioita sopivasti soveltan. Meillä tämä pöytä on tavanomaista kapeampi (ja tavanomaista pitempi ;) ) , joten kattamisessa on omat haasteensa, varsinkin jos useamman lapsen perhe on samaan aikaan paikalla. Ja voi, niin sitä toivonkin taas tälle joulua jossakin vaiheessa!!! Usein menee vasta tapaninpäivään, että kaksi lapsista on perheineen yhtäaikaa meillä syömässä. Tänä vuonna on tiedossa aattona perhejoulu, kun on pieniäkin paikalla. Ja tuo liina, se on meidän perheen ensimmäinen joululiina kultaisen kahdeksankymmenluvun alkupuolelta, kun olimme muuttaneet vanhaan taloomme, joka sitten myöhemmin tällaiseksi remontoitiin. Liina on vanhaa Marimekkoa, jossa on pari pientä reikääkin. Nyt sen kaivoin tätä kattausta varten. Punainen liina ei kaipaa kovinkaan koristeluja. Valkoiset astiat ja pellavaservetit, papan itse tekemillä servettirenkailla riittää koristeluksi. Pari osittain poltettua kynttilänpätkääkin löytyi tunnelmaa tuomaan. Oikeasti jouluna voisi olla joulukukkakin pöydän päässä. Nyt siihen laitoin kumolleen viininpunaisen hortensian.

 

Jouluista ateriointia kansainvälisellä tvistillä

Vaikka tuossa kerroin, että perinteistä ja hyvin suomalaista on meillä joulunajan ateriointi, löytyy myös muutama poikkeus joulunajan aterioihin - sanoisin kansainvälisellä tvistillä. Kerron siitä tämän kattauksen yhteydessä tarkemmin. Sillä tähän kuvitteeelliseen ateriaan sopii tarina siitä, kun kolmesta lapsista yksi kysyi vuosia sitten voisiko hän tuoda meille mukanaan joulun ajaksi hänen hyvin rakkaan ei-suomalaisen ystävänsä ja tämän suomalaisen ystävättären. Silloin aterialla oli heidän kolmen lisäksi kaksi mummoa (silloin oli äitikin vielä elossa) ja me. Se oli kyllä jotenkin ikimuistoinen Joulu. Mummot nimittäin eivät puhuneet englantia, mutta sehän ei tahtia haitannut ja hauskaa oli meillä kaikilla. En nyt muista mitä tuolloin syötiin, mutta joitakin vuosia sitten hankittiin jouluksi ensimmäistä kertaa iso kalkkuna ja ihan itse se paistettiin. Se oli kyllä oikein hyvää. Piti vain lopettaa sen tilaus, kun tuli joulut, jolloin oltiin paikalla me kahdestaan tai olimme viettämässä joulua Etelä-Suomessa lasten parissa. Nyt ei sitten hoksattu ajoissa tilata kalkkunaa. Aika usein syömme joulupäivänä tai viimeistään tapaninpäivänä lohta. Jälkiruuista puheen ollen, olen tehnyt jo todella pitkään joulupäivän aterian jälkiruuaksi jouluhalon. Se on tälläkin kuvitteellisella aterialla jälkiruokana.

Tämän kattauksen liinana on myös vanha Marimekon liina, joka on luonnollisesti uudempi. Kun nyt hieman kansainvälisemmin ja ihan vain aikuisten kesken syödään, katoin paremmat keittolautaset esille. Siis alkuruuaksi täytyy olla sopivaa keittoa. Meillä onkin kuivattuja suppilovahveroita (kiitos sisko jälleen!), joten niistä tulee ihana keitto. Keittokulhona on antiikkiliikkeestä ostettu kulho, joka muistuttaa minua lapsuudenkodistani. Valkoiset servetit sopivat myös tähän kattaukseen pitämään sen hillittynä. Muutamat lehtikuusenoksat pienine käpyineen sopivat elävöittämään kattausta. Tällä kertaa sytytän kynttilät pöydän päähän tanskalaiseen kynttelikköön.

Olipas eräänlainen aikamatka menneeseen, mutta samalla tulevaan. Rakastan tätä kerroksellisuutta, vanhaa ja uudempaa suloisesti sekaisin. Oikeastaan kaikki löytyi kaapeista kynttilöitä myöten. Pieni poikkeus; Kävimme ystävän kanssa pienen Joulupuodin myyjäisissä ja sieltä poimin mukaan nuo kirjaimet J O U L U ja niille onkin varmaan vuosiksi sopivia käyttötarkoituksia täydentämään jouluisia koristeluja. Aah ja sitten joulukuusen koristelu...

Tällä jutullani haluan viitata myös siihen, että tänä syksynä olen tehnyt jonkin verran aikaisempaa enemmän kierrätystä ja hyvinkin kriittisesti tarkastellut sitä, miten paljon on tullut säilöttyä itselle tarpeetontakin tavaraa. Tähänkin aiheeseen palaan mielellään jossakin postauksessa. 

Joulukuu lähestyy, viimeistään itsenäisyyspäivän aikaan on pipareiden ja torttujen leipomisen vuoro. Sitä ennen nautitaan näistä marraskuisista päivistä! Aika kiitää niin nopeasti, että rauhoitutaan silloin, kun voidaan. 

One month and it's Christmas! I made three different table settings for Christmas time. It brought so many memories from earlier Christmas'ees. I did not buy anything just for this decoration. Everything (except those letters J O U L U = Christmas in Finnish) are from home. Can you think how much we already have! Let's enjoy this time.

Kommentit (1)

60vee
1/1 | 

Tunnelmallisen kauniita ja persoonallisia kattauksia! En jaksa oikein enää innostua joulusta mutta nyt tuli sellainen olo että pitäisikö hiukan ryhdistäytyä :)

Seuraa 

Kyllä vain! Elämään mahtuu niin monenlaista, josta on tai olisi kiva kirjoittaa. Koti ja perhe ovat minulla keskiössä. Sisustaminen on ikiaikainen harrastus ja virkauran jälkeen olen myös opiskellut sisustussuunnittelua. Unelmointi, tulevaisuusorientaatio sekä ilo pienistä hetkistä luonnossa tai matkoilla tai ihan vain tuossa kotisohvalla, ne tuottavat mielihyvää ja hyvinvointia. Olen oululainen, mutta vietän aikaa myös vapaa-ajan paikassamme Koillismaalla. Kaipaan hetkiä omassa sielunmaisemassani, joka minulla on synnyisseudullani Etelä-Pohjanmaalla. Jos en eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska. Olen ollut bloggaajana vuodesta 2016. Aiemmat kirjoitukseni löytyvät osoitteista https://mrs60something.blogspot.fi ja https://www.etlehti.fi/blogit/mrs60something Voit seurata minua facebookissa ja instagramissa @mrs60something tai #mrs60something Tervetuloa seuraajakseni!  

Yhteistyöasioissa tavoitat minut osoitteesta mrs60somehing@gmail.com 

Blogiarkisto