Kirjoitukset avainsanalla #valokuvaus

Kuluneen viikon vietimme pääkaupunkiseudulla. Sehän tietää sitä, että aivan hämästyttävästi saatiin kokea melkeinpä keväisiä ilmoja tammikuussa. Siis eihän se siellä eläville ole mitenkään ihmeellistä, että on leppoisat ilmat. Tai miten sen nyt ottaa silloin, kun sattuu olevan viimaa. Mutta, että ei ole lainkaan lunta, se on ainutlaatuista myös pääkaupunkiseudulla asuville. Mehän olemme Oulussa saaneet hieman lunta, mutta eipä ole pakkasia ollut tammikuussa oikeastaan nollakeliä kummemmin.

Me muuten tehtiin tämä matka vain julkisilla kulkuneuvoilla! Tämä ollut talven tavoitteena, että selvitään (siis LUE opitaan liikkumaan matkalaukkujen ja reppujen kanssa, hankkimaan lippuja, juu mobiilisti, eikä vuokraamaan autoa periltä) näillä keinoin reissuista. Aika näyttää miten tähän totutaan, että ei ajeta autolla kahdeksaa tuntia tai lennetä ja vuokrata autoa. Hyvin meni tämä "koereissu", tiedetään bussipysäkkejä Helsingin ja Espoon alueilla ja siirtymiset lähijunalta bussilla sekä kävellen määränpäähän sujuu! Ja junassa hyödynnettiin joululahjaksi saatuja sähköisiä kirjoja. Matka meni tosi nopeasti.

Helsingissä tuli vihdoinkin käytyä Ateneumissa Helen Schjerfbeckin näyttelyssä. Aamulla museon avautumisen aikaan oli parinsadan metrin jonot, joten päätin jättää käynnin iltapäivään. Ja niin oli hyvä ratkaisu se, kun oli vain ehkä parinkymmenen metrin jono silloin, kun menin. Näyttelyyn menoa odotellessa tuli kierreltyä kaupungilla ja tein mielestäni hyvän päätöksen, kun hankin odotellessa museokortin. Oli muuten näppärää tilata vain kännykällä ja saada asiakasnumero käyttöön saman tien. Nyt voin sitten mennä mihin tahansa museoon milloin vain ja tuo kortti toimii kaikissa tilanteissa. Eihän noita pitkiä jonoja pysty ohittamaan kuin vasta ihan viime metreillä, kuten Ateneumissa onnistui. Kiltisti jonotin ihan viime vaiheeseen, jolloin pääsi suoraan  "leimauttamaan" itsensä sisälle. Museokortti saapunee viikon alussa kotiin.

Ja taulu, joka vain vetoaa minuun niin paljon Schjerfbeckin töistä, on Tanssiaiskengät (minulle se on Tyttö silkkikengissä). Jaan nyt kuvan, vaikka oikeasti huomasin, että olipa aika tyhmää ottaa muistoksi valokuvia tauluista. Eivät näytä kamerassa siltä mitä on alkuperäinen. Mutta tässä tulee.

Tähän näyttelyyn oli päiväsaikaan tutustumassa pääasiassa eläkeläisiä ja koululais- / esikoululaisryhmiä ja runsaasti turisteja. Hieno juttu tuo koululaisten tuominen museoon. Muistan vallan hyvin sen, kun omat lapset olivat tuossa iässä ja kuinka he jaksoivat innostuneesti katsella taidetta, kun heidät joskus vei museoon. Toki tuleehan se vaihe, että eipä juuri näyttelyissä ehdi vanhemmat käydä eikä jälkikasvua viedä, mutta jonkinlaisia muistijälkiä on kiva jättää lapsille kaikenlaisesta taiteesta; musiikkia ja näytelmät mukaan lukien. 

Seuraava museokokemus odottaakin helmikuussa, kun Oulun taidemuseossa avautuu Ellen Thesleffin näyttely. 

Kun lapsenlapset ovat päivähoidossa, voi kierrellä kaupungilla. Tälläkin kertaa tuli käytyä Kansallisarkiston lounaspaikassa. Jos haluat syödä ns kotiruokaa, suosittelen! Ja nyt oli kyllä mahtava hetki, kun huomasin arkiston vanhaan osaan vievän oven avattuna. Ja näky oli kyllä mykistävä. Yllättävä portaikkonäkymä ja käytävä hurmasivat kyllä minut täysin. ONNEKSI OLI KAMERA MUKANA. Oli ihan pakko ottaa kuvia, kun museokäyntiä varten olin ottanut kamerankin matkaan.

Kamerakierrosta on ihan pakko jatkaa tässä postauksessa, sillä kävin myös fiilistelyreissulla Iittalan myymälässä. Minua kiehtoo aina tällainen seinä, jolle on koottu harmonisesti esille tuotteita. Tämän kevään ykkössuosikkini on Iittalan lasiesineiden uutuusväri pellava!

Nyt oli kyllä reissu, jossa juuri upeat mausteiset sävyt kiinnittivät kaikkialla huomioni, kuten tämän jutun kuvista huomaat. Ehkä luit edellisen postaukseni kotiimme tulleesta uudesta Juhani Melenderin taulusta. Siinäkin on vahva kuparin sävy (kuparimaalista) keskeistä. Tuommoisia vahvempia värejä on nyt "ilmassa" enemmänkin. Vaihdoin blogin tunnuskuvankin, kun tykkään tuon uuden kuvan ruskea-viininpunainen ja valkoinen värikombinaatiosta. 

Nyt, kun on jo palattu kotiin ja tultiin melkein saman tien mökille, on päästy kokemaan todellista talven tuntua. Täällä Koillismaalla on lunta sentään jotain 20-30 cm ja pakkasta semmoiset 20 astetta.  Kävin ulkoilemassa ja otin muutaman kuvan. Oli kiva ottaa pitkästä aikaa kuvia täältä mökkimaisemista.

Ja se tähdenlento! Istuttiin illallisella "salin" puolella. Siitä on suora näkymä ulos joen suuntaan. Silloin näin ikkunasta tähdenlennon länsi-lounaistaivaalla. Vastaava ja unohtumaton kokemus on minulla lukioajalta sieltä kotiseudulta Etelä-Pohjanmaalta. Kävelin ulkona ja aivan yllättäen näin tähdenlennon koillisella taivaalla! Enkä voinut mitenkään arvata, mitä se tarkoittaa :) Niin en nytkään!

Että tällainen viikko vierähti ja tuli tosiaan koettua niin kevättä kuin talveakin. Seuraavaksi voisinkin kirjoitella kuulumisia taas kotosalta. On muuten pienoista lattiaremonttia siellä meneillään! Joten ei ole senkään puolesta ihan parhaat kuvaushetket menossa, mutta eiköhän sitä jotain saa aikaiseksi, kun pääsee asettumaan kotioloihin.

Ja kohtahan on jo helmikuu! Kuulumisiin! 

We had a lovely week in Helsinki region; visiting family, Exhibition of Helene Schjerfbeck at National Art Gallery of Finland; Iittala Shop etc. It was like in Springtime - no snow and no frost. This weekend has been real wintertime at our cottage (summerhouse), snow and cold temps! It's Finland - so large country. And it's February soon! 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vuoden vaihde on ollut minullekin hetki, jolloin on mukava kurkistaa hieman taaksepäin ja samalla tehdä suunnitelmia tulevaan myös täällä blogimaailmassa. Blogihan koki muutoksen kesken vuoden ja kolme vuotta täytettyään siirtyi tänne Kodin Kuvalehden blogiyhteisöön. Että näillä mennään vuoteen 2020. Ja niin osuvasti moni on havainnutkin, että siirrytään iloiselle 20 -luvulle. Ja siitä olisi monta mukavaa asiaa kirjoitettavaksi asti, siis legendaarisesta 20 -luvusta, joka on ihan nuoruudesta asti ollut itselleni jonkinlainen vuosi, joka herättää - no, sanoisinko iloisen olon. Suuri ihanteeni on ollut "Ovet auki Eurooppaan" periaate, jota suomalaiset kirjailijat ja taiteilijat toteuttivat tuolloin. Mutta ei mennä sinne nyt, vaan tarkoitukseni oli tässä postauksessa hieman kerrata blogin kiinnostavimpia juttuja vuodelta 2019. 

 

Sisustaminen ja sisustussuunnittelu

Ne osoittautuivat blogin luetuimmaksi jutuiksi. Tuohon on vaikuttanut luultavasti eniten se, että olen jakanut ensimmäistä kertaa blogihistorian niitä postauksia myös Suomalaiset sisustusblogit -sivustolle. Lukijamäärät ovat muuten oikein hyvin kasvaneet vuoden mittaan, vaikka en todellakaan ole "mainostanut" blogiani oikeastaan muutoin kuin näiden kirjoitusteni kautta. Olisikohan aika jotenkin ryhdistäytyä tässä asiassa? 

Entä olisiko elämä mitään ilman väriä? Ja kevään väriksi osoittautui kodissa hempeähkö roosa tähän tapaan:

Kotiamme kuvasin vuoden mittaan aina silloin tällöin, kun vaihtelin kalusteiden paikkoja, kuten keväällä tein, ja toki ruoka- / kattausjuttujen yhteydessä. Kodistamme kaksi muutakin juttua kiinnostivat enemmänkin (ja ne olenkin jakanut sisustusblogien sivustolle),  sillä vihdoinkin tulin ottaneeksi valokuvia kotimme varsinaisesta keskipisteestä eli portaikosta. Toisen jutun kirjoitin vielä innostuneena uudesta kasvista, jonka olin hankkinut portaikkomme "parruun". Kasville kävi kuten usein niille hoidossani käy!

Koska virkatyöurani jälkeiset sisustussuunnittelun opinnot johtivat silloin tällöin tekemiini kotien suunnitteluihin, julkaisin blogissakin kaksi juttua, josta näit minkälaisia töitä teen ja minkälainen ajattelu johtaa suunnitteluani. Nämä jutut kiinnostivat teitä lukjoita, josta olen kyllä iloinen. Olen onnekas, kun heille tekemäni suunnitelmat toteutettiin ja sain luvan julkaista kuvia näistä kodeista. Kiitos vielä kerran!

Kaupunkikoti Oulun Toppilansaaressa

Koti Perä-Pohjolasta

Ruoka ja kattaminen

Kirjoitukseni ruokaan ja kattamiseen liittyvät vahvasti moniin tunnelmiin ja myös todellisiinkin tapahtumiin läheisten ystävien ja perheen parissa. Ystävien käynti kodissamme illallisella tai vaihtoehtoja jouluaterioiden kattamiseen olivat esimerkkejä kattamisesta. Niin ja lastenlasten synttäreitäkin vietettiin kodissamme kesällä.

Tulin jakaneeksi muutaman reseptin, kuten pääsiäisen aikoihin tekemästäni gluteenittomasta kakusta ja kakkupohjasta. Olen viime vuosina tehnyt aika usein gluteenittomia leivonnaisia syystä, että olen gluteenille herkkä (äitimme oli keliaakikko, joten tuo herkkyys on ihan todellinen asia minulle).

Huomasin, että julkaisin myös muutaman vanhan reseptin omenapiirakasta ja pappilan hätävarasta. Taidan olla taipuvainen myös nostalgiaan :)

Entäpä marinoidut kasvikset, niistäkin kirjoitin joulukuussa.

Koti ja perhe

Omien voimavarojeni ja hyvinvoinnin perusta on kodissa ja perheessäni. Ilman heitä olen vain... Kirjoittaisin pelkästään lapsenlapsista blogia, jos voisin. No, en toki niin tee, mutta kyllä tulee silloin tällöin heistä kirjoitettua. Tosin en voi jakaa heistä yhtään tunnistettavaa valokuvaa ja voi pojat, niin mielellään heitä kuvaisin kuitenkin. Voi olla, että yhä vähemmän heidän jutuistaan kirjoitan ja jätän lapsia koskevia juttuja vain siihen, kun ne koskettavat omaa tarinaani tosi läheltä. Kuten nyt loppiaisviikonloppuna, jolloin viides lapsenlapsemme sai nimen. Olihan aivan ihanaa, että omat lapset perheineen olivat yhtäaikaa kastejuhlassa. Ja onneksi on vielä tämä iso talo ja voidaan lasten perheitä tänne yhtäaikaa majoittaa.

 

Hyvinvointi, tunnelmointi ja valokuvaus

Ison osan blogikirjoituksista täyttää kaikenlainen tunnelmointi. Tuollaisilla kirjoituksilla on selkeä yhteys hyvinvointiani tukeviin asioihin. Liikun mielellään ulkona ja erityisesti vesien äärellä esimerkiksi Oulussa Nallikarin rannalla tai Oulujokivarressa tai sitten maalla Iijokivarressa. En mitenkään voi ohittaa myöskään ihanaa Ainolan puistoa Hupisaarilla Oulun keskusta-alueella. Lisäksi sitten otan kuvia matkustaessa. Helsingissä käyn aika usein ja silloin saattaa kohdalle sattua niin hyvä tuuri, että voi napata kuvan mandariinisorsasta, kun haen lastenlapsia päiväkodista. Niin hyvin kävi syksyllä :)

Tänä vuonna olen ryhtynyt aikaisempaa enemmän valokuvaamaan ulkoillessanikin. Menin myös valokuvauskurssille oppiakseni edes perusteita valokuvaamisesta. Olen kyllä tyytyväinen, että voin jopa sanoa harrastavani valokuvausta. Ei nyt sentään mitään vuoden luontokuvaa kannata minulta odottaa, mutta jaan kyllä mielelläni luonnosta ottamiani kuvia muun muassa instagramissa. Siellä muuten suosituimpia kuvia ovat olleet nimenomaan luontokuvat. Toivonkin, että voisit liittyä seuraajakseni siellä ja löydät minut instagramista tunnuksella @mrs60something 

Hyvinvointiin liittyen aloitin keväällä "ei lisättyä sokeria" ruokavalion muutoksen. Se oli siinä mielessä hyödyllinen elämäntapvan muutos, että sitkeästi paino on hiljalleen pudonnut ja vyötärönympäryksestä on lähtenyt runsaasti senttejä. Toki näitä kausia kuten nyt joulun aikaan, on, että en noudata täsmällisesti kuuriani, mutta on ihan helppo taas ryhtyä sitä noudattamaan, kun tiedän miten pitää toimia. Tärkeintä on kurinalaisuus ja luottamus siihen, että muutoksia alkaa vähitellen tulla. Jos olisin ollut tiukkana, ainakin 5 kiloa olisi pudonnut painoa viime keväästä lähtien pelkästään ei lisättyä sokeria kuurilla. Tosiasiassa nyt on noin neljä kiloa pudonnut painosta noin 10 kuukaudessa ja se jos mikä on tuntunut hyvältä. Suosittelen! 

Oma kuva ja bloggaajaminäni

Kyllähän bloggaaminen on hyvin olennainen osa viikottaista elämääni ja tätä on kiva jatkaa edelleen. Kirjoitin tänä vuonna vihdoinkin yhden sellaisen postauksen kaupallisen yhteistyön puitteissa*, jossa esiinnyn omalla kuvallani. Vaikka käytän blogatessa alter ego nimeäni mrs60something, olen suht tavallinen aikuinen nainen, joka on kirjoitusten takana. Vielä ei ole ollut aika blogin nimen muutokselle ja/tai omalla nimellä esiintymiselle.

Vaikka olin aikanaan jonkin sortin inhorealisti, olen aina ollut tulevaisuussuuntautunut ja sitä myöten optimisti. Joten kirjoitukseni ovat sävyltään ennen muuta postiivishenkisiä. Se ei tarkoita, että elämä olisi yhtä päivänpaistetta, mutta se tarkoittaa, että tarkastelemalla vaikka pieniäkin valoisia ja kauniita asioita, tuot elämään hyvää mieltä ja lisäät myös jaksamista. Jos sitten muuta kirjoitan, sen hyväksyn ilomielin itsekin, sillä "elämä on" , kuten mainoksessa sanotaan! 

Edelleen teen blogiini postauksia erittäin mielelläni myös kaupallisessa yhteistyössä. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä sähköpostiini, jonka tiedot lisään blogini profiilitietoihin.

Tässä oli hieman katsausta menneeseen vuoteen blogini postausten kautta kuvattuna. Paljon jäi kertomatta, mutta ainahan voit käydä lukemassa aiempia kirjoituksiani. Ne löytyvät edelleen arkistoituna osoitteista mrs60something.blogspot.com ja https://www.etlehti.fi/blogit/mrs60something sekä luonnollisesti tästä sivustosta viime syyskuusta lähtien https://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/mrs60something

Vuosi 2020 olkoot iloa ja valoa tuova vuosi myös sinulle!

I am writing on this post about the posts of year 2019. Happy New Year 2020!

* kuvassa näkyvistä Aigle -saappaista on saatu alennusta Kapteenskasta.

Kommentit (0)

Ensinnäkin tuli vain mieleen, että sana harrastaminen onkin mielenkiintoinen. Kukahan ja milloin sen lienee keksinyt? Siis kuvaamaan jotain tekemistä, johon paneudut - niin hartaasti :) Eikö vain!

Ennen matkaa Varjakan saareen muutama sananen harrastamisesta. Syksyn alkaessa on jotenkin sopivaa aloittaa uusi harrastus, siis noudattaen koulussa käynnin aikataulutusta ryhdytään harrastamaan. Minullehan tämä bloggaaminen on yksi erittäin tärkeäksi tullut harrastus, johon tosin suhtaudun ja sitä teen kuin tekisin työtä. Muutaman kerran olenkin tehnyt yhteistyökumppanin kanssa sovitusti blogin, joten se jos mikä on työtä. Bloggaaminen sai minut aloittamaan valokuvauksen. Sanamukaisesti en ollut aiemmin valokuvannut kännykkäkuvia lukuunottamatta lainkaan! Täysin vihreänä vain liitin niin sanottuja kännykkäräpsykuvia juttuihini. Hankin sitten kameran ja vasta viime keväänä kävin päivän kurssilla, jonka piti ihana Frida Steiner. Kirjoitin jutun tuosta päivästä ja voit lukea sen tästä: https://www.etlehti.fi/blogit/mrs60something/uutta-oppimassa-valokuvauks...

 Bloggaaminen on sitten johtanut minulla johonkin, jota voi hyvällä syyllä sanoa uudeksi harrastukseksi eli valokuvaaminen.

Tämä syksy on ensimmäinen kerta, kun olen mukana ryhmässä, jossa paneudutaan viikottain opettajan johdolla valokuvaamiseen. Tosin minulle kävi niin, että jouduin valitsemaan täysin aikataulusyistä tietyn illan ja kuinkas ollakaan olen jo pidemmälle edistyneiden ryhmässä. No joka tapauksessa olen ihan innoissani tästä, että pääsen opettelemaan. Hanging on.

Viime viikolla meillä oli kuvausretki Oulussa (Oulunsalossa) sijaitsevaan Varjakan saareen. Saaren lähdetään venesatamasta, josta on toiseen suuntaan näkymä Oulun kaupunkiin. Taisin jo aiemmin kirjoittaa miten rakastan rannikkokaupunkeja ja sitä myöten venesatamia! Ja olen muuten pesunkestävä maakrapu!

Mikä mahtava mahdollisuus oli nyt päästä tuohon ihastuttavaan, muusta yhteisöstä erillään olevaan saareen, jossa siis ei asu ketään. Toki saaressa on aikanaan asuttu ja siellä on ollut toimivaa sahateollisuutta ja satoja ihmisiä on siellä asunutkin. Lähdetään siis kuvakierrokselle aina siitä alkaen, kun lähdimme lossilla mantereelta saareen. Ja tosiaan tuonkin reissun aikana opin koko ajan uutta. 

Lossin lähtiessä kello oli jo 17.30, mutta auringonsäteet vielä hellivät meitä. Ja perillä odotti saarea kiertävä polku, jota pitkin lähdimme liikkeelle.

Ja saarella on ollut myös

Saaren keskellä on konttorirakennus sekä hirsisiä paritaloja. Konttorirakennuksessa järjestetään kesäisin joitakin taidetapahtumia, mutta saarella ei voi yöpyä. 

Nuo portaat!

Ja tässä rakennuksessa ja juuri tässä aulassa on aikanaan vietetty herraväen ihania kesäillan juhlia - niin kuvittelen.

Olisi ollut niin paljon nähtävää taloissa ja luonnossa. Aika kului suorastaan kuin siivillä. Vielä ennen poislähtöä kuvattiin ihan rannassa. Ja sieltäpä löytyi "maailman pienin saari"

Aurinko oli jo laskemassa ja kaupungin valot (ihan vaan paperitehtaalta suuri osa kirkkaimmista valoista, mutta kuitenkin) loistivat kauas. 

 

Olipa mukava reissu, liikkuminen ja luonto sekä uuden oppimista. Tästä on hyvä, ja ennen muuta kiva jatkaa!

Harrastamisesta sen verran, että aikanaan harrastin kahdeksan vuotta tilkkutöitä ja joka vuosi näin syksyllä menin samaan ryhmään. Tämä on jotain niin uutta, että vielä en mitenkään voi tietää tuleeko tästä jotain pysyvää. Oletko sinä syttynyt jollekin uudelle harrastukselle vai teetkö jotain mitä olet vuosia tehnyt? Ja todellakin harrastaminen on jotain, jota teet mielelläsi ja hartaasti. Vain sinä tiedät mikä sinulle on hyvä ja sopiva harrastus.

Virkistäviä hetkiä sinulle, käyt sitten sienessä, opiskelet kieliä tai luet kirjoja. Sinun valintasi on sinun!

Do you have any special hobby? This year is the first time when I am learning to take photos with a teacher and group of other students. There is so much fun to learn new things. I wish fun time to you too with your hoppy.   

Kommentit (0)

Seuraa 

Kyllä vain! Elämään mahtuu niin monenlaista, josta on tai olisi kiva kirjoittaa. Koti ja perhe ovat minulla keskiössä. Sisustaminen on ikiaikainen harrastus ja virkauran jälkeen olen myös opiskellut sisustussuunnittelua. Unelmointi, tulevaisuusorientaatio sekä ilo pienistä hetkistä luonnossa tai matkoilla tai ihan vain tuossa kotisohvalla, ne tuottavat mielihyvää ja hyvinvointia. Olen oululainen, mutta vietän aikaa myös vapaa-ajan paikassamme Koillismaalla. Kaipaan hetkiä omassa sielunmaisemassani, joka minulla on synnyisseudullani Etelä-Pohjanmaalla. Jos en eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska. Olen ollut bloggaajana vuodesta 2016. Aiemmat kirjoitukseni löytyvät osoitteista https://mrs60something.blogspot.fi ja https://www.etlehti.fi/blogit/mrs60something Voit seurata minua facebookissa ja instagramissa @mrs60something tai #mrs60something Tervetuloa seuraajakseni!  

Yhteistyöasioissa tavoitat minut osoitteesta mrs60something@gmail.com

Blogiarkisto