Kirjoitukset avainsanalla #sisustus

Alkuun muutama sananen blogimuutoksesta. On nimittäin aika työlästä vaihtaa blogialustaa, vaikkakin blogspotissa olen aloittanut bloggaamisen ja vanha pohja on ollut tallella kaikki nämä vuodet. On muuten ollut mahtava huomata, että monet ovat käyneet katsomassa myös vanhoja kirjoituksiani sieltä. Kokeilen nyt uutta näkymää ja jossain vaiheessa lienee mahdollista ET lehden ja Kodin Kuvalehden vanhat postaukset linkittää. Ehkäpä sekin päivä lähestyy. Tämän kirjoituksen julkaisen edellisellä ja uudella alustalla samaan aikaan, mutta ohjaan ainakin facebookin seuraajat jo suoraan blogspotiin. Tervetuloa mukaan. Kiitos, kiitos sinulle, että olet ollut seuraajani ja toivon niin, että jatkat ja uudet seuraajat ovat lämpimästi tervetulleita tälle blogimatkalleni. 

Monenmoista on tapahtunut ja tullut tehtyä viime postauksen jälkeen. Tuli pidettyä blogitaukoakin samalla. Minulla muutosvaihe sattui samaan ajankohtaan, kun oltiin Helsingin päässä vajaa viikko. Viikon reissussa ja poissa kotoa ehtii ihmetellä monenmoisia asioita. Ensinnäkin kevään tunnelma on ihan valtavan erilainen täällä kotona Oulussa kuin mitä se on Helsingissä. Olemme olleet onnekkaita sen suhteen, että on ollut lunta (todellakin paljon vähemmän kuin tavallisesti) ja siksi ihanan valoisaa. Lisäksi on ollut harvinaisen lämmintä. Samaahan on Etelä-Suomessakin ilman lunta. Aika usein on lämpötila ollut sama Oulussa ja Helsingissä. Se mitä toisaalta hieman ihmettelin ja toisaalta en, oli ns jouluvalojen runsas käyttö omakotialueella, jossa liikuin. Kuukausi sitten siellä liikkuessani ihmettelin myös, mutta edelleen niitä oli paljon! Olisiko lumettomalla talvella osuutta asiaan. Tuovathan ne hieman tunnelmaa pimeisiin aamuihin ja iltoihin.

Tällä viikolla siis ihastelin lumetonta kevään tuloa Etelä-Suomessa. Oikeastaan ihan vähän oli jonain päivänä myös sellainen koleahko keli, että ihan hyvä oli, kun mukana oli paksumpia hanskoja ja pipoja. Mutta tuo ihana aurinko, useimpina päivinä paistoi ja olihan kiva ulkoilla. Näillä matkoilla kertyy mittariin todella paljon enemmän askelia kuin tavanomaisissa kotioloissa.

Minä kiertelin kaupoissa, sellainen peruskierros Stockmannilla kuuluu Helsingin reissun ohjelmaan. Tällä reissulla pääsin senkin takia ihan kevätfiiliksiin, kun löysin itselle mieluisat hiekanruskeat housut, jollaisia jo kuukausi sitten etsiskelin. Kotona vein ne samantien ompelijalle ja maaliskuun loppupuolella saan ne sopivaksi lyhennettynä. Jonoa on ompelijalle. Lahkeen suihin kuuluu pieni halkio, joten sellaista lahkeen lyhennystä en itse ryhdy tekemään. Toivottavasti ovat sitten niin kivat kuin nyt ajattelen. Oikein voisi ottaa sitten kuviakin, kun olen siirtymässä pois toppatakkikaudesta. Tai ainakin oletan, että ei tule takatalvea sillä lailla pahasti, että joutuisi kovin pitkään odottelemaan siirtymistä keväisempään moodiin pukeutumisenkin suhteen. 

Kävin myös pitkästä aikaa Artekissa. Siellä havahduin siihen, että toden totta pääsiäinen alkaa olla näköpiirissä. Kauniit kukka-asetelmat toivat vahvan tuulahduksen keväästä ja lähestyvästä pääsiäisen ajasta. 

En lakkaa ihmettelemästä ja ihailemasta heidän ajankohtaista ja tulevaisuuteen vievää stailausta, puhumattakaan siitä miten tuoreelta Artekin ja Vitran kalusteet sekä tuotteet näyttävät. Muistanet, miten syksyllä ennakoin heille tekemäni käynnin perusteella, että 1980 -luku on tulossa takaisin. Varsinkin tuolloin esillä olleet siniset sävyt viestivät siitä minulle vahvasti. Ja niin vain Pantonen vuoden väri 2020 on sininen. 

Kyllä design voi olla ikuista ja kestävää ajassa. Voisin varmaan viettää päivän Artekissa ja vain vaikka lueskella, juoda kahvia ja katsella ympärillä näkyvää kauneutta. Onneksi on vieressä Akateemisen kirjakaupan toisessa kerroksessa Cafe Aalto!

Tällaisissa tunnelmissa maaliskuu käynnistyy ja blogi jatkaa elämäänsä uudessa osoitteessa. Kiitos sinulle, että olet minua seurannut ja vielä kerran tervetuloa uuteen osoitteeseeni mrs60something.blogspot.com Vielä on monenlaista hiomista blogin suhteen, mutta toivotaan parasta, että ei tule mitään suurempaa muokkaamista kevään mittaan. 

Koska laskiainen oli kuluneella viikolla, aloittelen jälleen pienimuotoista paastoamista. Ja kotona sekä mökillä olevat remontit edistyvät vähitellen omaan tahtiinsa. Niihin palaan jossain vaiheessa. 

Aurinko päiviisi ja mukavaa maaliskuuta!

The change to new platform of my blog is starting now. At the same time of the change we were in Helsinki and it starts to look like springtime is coming. The pictures are form Artek / Vitra store in Helsinki, always a amazing place to visit. My new adress is mrs60something.blogspot.com

Have a lovely March!

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jo aiemmin tammikuussa vilahti kuvissa tuo kukallinen tyyny. Tämä tyyny tuo osaltaan mukavasti raikkautta ja väriä sisustukseen, sillä se on kodin ainut värikäs tyynynpäällinen. Tai tarkkaan ottaen puoliksi värikäs. Kerron tässä postauksessa lyhyesti, miten se tuli meille?

Ostettiin nimittäin siskon kanssa puoliksi metri Svenskt Tennin kangasta. Silloin jo oli ajatus, että toinen puoli tyynystä tulee olemaan eri kangasta. Samalla täytyy pahoitella, että Svenskt Tennin pop up kauppa lopetti syksyllä. Vierähtihän siinä jokunen kuukausi ennen kuin sain aikaiseksi etsiä kangasvarastostani sen toisen puolikkaan kankaan. Löytyikin paksuhkoa huonekalukangasta juuri sopivan kokoinen pala. Tarkkaan ottaen se on varmaan Artekin kangasta, jolla aikanaan itse päällystettiin uusiksi vanhoja Artekin jakkaroita. Halusin valkoiseen kankaaseen hieman ilmettä ja tikkasin sen yhteen toisen ohuen kankaan kanssa. Ja sitten tein tyynyn. Ja tyynyllä sitten voi tehdä sen tyynynkääntötempun.

Ja sitten seuraa vinkkiosuus: Tällä kertaa tein poikkeavan ratkaisun tyynyn avoimen osan sulkemiseen. Inhoan vetoketjujen ompelua, joten kävin Eurokankaassa hakemassa ratkaisuksi kaksipuolisen tarranauhan, jolla suljin tyynyn. Ja on muuten tiukka tarranauha, pitää todella hyvin ja sopii juuri tällaiseen paksuhkoon kankaaseen sulkemisratkaisuksi. Sitten vielä se, että käännettyäni tyynyn oikein päin ja ennen tarranauhan ompelua, ompelin tyynyn kolmeen sivuun kapean tikkausreunan "päälipuolelle", jotta tyyny pysyy sivuista ryhdikkäämpänä. 

Nyt tuo kaksipuolinen tyyny on hauska lisä sisustukseen. Sen avulla voi tuoda kahta erilaista tunnelmaa - taas niitä kaksi kärpästä yhdellä iskulla juttuja. Kiva myös, että sain vanhan kankaan käyttöön. Ja kun yksi tämän vuoden teemoista on itsellä ilmiselvästi kierrätys ja toivon ainakin ekologisempia valintoja, tässä pienellä teolla tuli toteutettua sitä.

Kauniiksi lopuksi voisikin sanoa, että tyyny on kuin elämä itse, toisaalta värikäs ja toisaalta ihan sitä tavallista kaunista perusarkea!

Oikein hyvää helmikuun alkua sinne ihan jokaiselle!

Do you change the pillows at your couch often? I do! This time I have made myself a new pillow to our couch and it's reversible. This pillow is like life itself; sometimes colorful and sometimes just one simple color.

February is here, have a happy one each of you!

 

Kommentit (0)

Taulu ja taulun paikka. Tämän jutun sai aikaiseksi pieni taiteilija Juhani Melenderin taulu, joka siirtyi kotiimme Kokkolasta jo alkusyksystä. Palaan taulun alkuperään vielä myöhemmin. Ensin taulu ajelehti erittäin sekaisessa työhuoneessani, kun en oikein tiennyt mitä sille pitäisi tehdä ja mihin laittaa. Rohkenen veikata, että muillekin on joskus käynyt niin, että ennalta suunnittelematta hyvin intuitiivisesti hankkii jotain, joka jää odottamaan ns oikeaa aikaa sille miten ottaa käyttöön. Taulun käyttöön ottoa jarrutti se, että en vain tiennyt uusinko alkuperäisen kehyksen vai en. Myös hieman mietitytti, miten sen vahva oranssi väri asettuisi muuhun ympäristöön. Joka oli syksyllä jokseenkin eri näköinen väritykseltään kuin nyt kuvista näkyy. Ja mikä olisi taulun oikea paikka? 

Aluksi kotimme tauluista sen verran, että kodissamme on aina ollut jotain tauluja seinällä. Taulut, taide samoin kuin luonto tuovat valtavasti mielihyvää ja hyvää oloa. Alkujaan varsinkin erilaisia julisteista tehtyjä, lastenkin piirustuksia tai vesiväritöitä oli kodin seinillä. Nyt on aika, jolloin monien erilaisten vaiheiden jälkeen on kehittynyt nykyinen olohuoneen iso tauluseinä. Ennen joulua saimme vuosien jälkeen aikaiseksi tauluseinämme kaikkien taulujen laskemisen alemmaksi ja siirtämisen 15 cm toiseen suuntaan. Tämä johti siihen, että tulin vakuuttuneeksi uuden taulun paikasta nimenomaan tälle seinälle. Vaihtoehtoja oli muitakin, jotain epäsovinnaisempaakin, kuten eteiseen nurkkaukseen (tuossa profiilikuvassani muuten näkyy osa eteisnurkkauksesta taustalla) tai makuuhuoneeseenkin ihan omana ratkaisunaan se olisi voinut sopia.

Tuo uusi taulu tarvitsi kehykset ja tässä kohtaa toteutin myös sitä viimevuotista kierrätyksen ideaani, josta kirjoitin edellisessä postauksessani. Vein nimittäin taulu- ja kehysliikkeeseen yhden vanhan pienehkön taulun ja annoin purkaa sen sekä käyttää kaiken mitä siitä tarvittiin uuden taulun kehystämiseen. Melkein otin liikkeestä mukaani pienen taulun vanhan puukehyksen, mutta onneksi ymmärsin olla ottamatta niitä kotiin mukaani. Sitten olisi taas ollut tarpeetonta säilytettävää tai hävitettävää. Onneksi olen nyt tällä karsimisen tiellä. 

Nyt voinkin vain toivoa, että tauluni uusi ilme miellyttäisi myös taulun maalannutta Juhani Melenderiä (@juhani.melender). Hän on taiteilija, joka asuu vaimoineen (Marja-Leena Melender @arleena) ihastuttavassa kodissa Kokkolassa. Sain hyvän ystäväni kanssa mieluisan kutsun käydä heidän kodissaan Kokkolaan tekemämme pienen päiväretkemme aikana loppukesästä. Saimme nauttia taiteesta ja vieraanvaraisuudesta, joka jäi mieliin ikuisesti. Ja tämä kaunis taulu on pysyvä muisto käynnistämme. Kiitos Juhani ja Marja-Leena!

Juhani Melenderin taulu on nyt vähän niin kuin pisteenä iin päällä täällä olohuoneessamme. Jotenkin tauluseinä odotti tätä täydennystä. Tänne se kuului ja nimenomaan tuolla kehyksellä. Se sopii tosi ihanasti olohuoneen värimaailmaan. Ja se myös täydentää tyylillisesti tosi hienosti tuota taulun alla olevaa edesmenneen lapsuus- ja nuoruusvuosien ystäväni taiteilija Tiina Enon olevaa pienintä kodissamme olevista hänen töistä.

Sivumennen sanoen olohuoneessa on nyt hieman välivaihe sisustamisen osalta. Joulun jälkeen siirsin tuon kodin "ajelehtivan" kalustetason/pöydän tilapäisesti ikkunan eteen kirjastohuoneesta ja puolestaan siirsin siitä Artekin tarjoiluvaunun kirjastoon. Kevään aikana tulee vielä muutos esimerkiksi verhoihin. Eiköhän palata sitten myöhemmin asiaan, kun kevään valo helpottaa myös kuvien ottamista.

Tämä uusi taulu symboloi jotenkin sitä, miten jokin ja mikä tahansa uusi asia, tullakseen kotiin, osaksi elämääsi tai jopa sinua, ottaa aikaa. Oikeastaan vanhanaikainen ilmaisu "ottaanttuu" on oikeastaan hyvä. Että miten tuohon tauluun "ottaannuin". Se oli sitten syksyn mittainen prosessi. Taulu jäi pölyyttymään kuukausiksi, mutta nyt pölyt on pyyhitty ja taulu on paikoillaan. Sen hankkiessani tiesin intuitiivisesti, että se kuuluu kotiimme. Niin kuin kuuluukin.

 Tämän taulujutun myötä ihanaa tammikuun jatkoa sinulle!

Art is amazing and also during decades changing thing at our house. This time we have a new small painting at our wall in living room. Post is about this change.

 

 

Kommentit (0)

Joulu on luultavimmin se aika, jolloin perheen perinteet, menneet ja uusiksi tulevat kohtaavat kodeissa. Ajattelin tällä kertaa kokeilla kolmenlaista kattausta käyttäen niitä astioita, joita kodin kaapeista löytyy. Samalla päädyin siihen, että käytän kolmea vanhaa liinaa kattauksessa ja katson miten niillä luodaan tunnelmaa jouluun. Samalla näitä kolmea kattausta suunnitellessani ja myös kootessani keittiiöömme, kävin mielessäni monia ihania ja muistorikkaita Joulun ajan hetkiä menneiltä vuosilta. Liitänkin  jokaiseen kattauksen hieman jotain näistä tarinoista. Mitä syötäisiin, miksi, ketä ehkä olisi paikalla tai oikeasti joskus olikin tai tulee olemaan paikalla.

 

Joulupuuroa aattona lastenlasten kanssa

Joulupuuron syönti keskellä päivää ei oikeastaan ole kuulunut meidän perheen perinteisiin. Joinakin viime jouluina on kyllä syöty puuroa päivällä ja se on oikeastaan ihan mukavaa. Joulupuuroa on tullut joskus keitettyä myös aattoillan aterialle toiseen kertaan, kun se sinnekin on kuulunut. Niinpä ajattelinkin, että nyt katan kuvitteellisesti joulupuuron lapsenlapsille ennen päiväunia. Siinä syödessä on mukava arvailla kukahan saa tällä kertaa mantelin ja miten päivä sitten päikkäreiden jälkeen jatkuu ja onkohan joulupukki matkalla? Vanhimman lapsenlapsen mieleisin joulukirjakin on näkösällä ja siitähän voitaisiin hieman lukea joulupukin matkasta lasten luokse.

Onneksi tuli eräänä jouluna hankittua noita punaisia teema-astioita. Niistä saattaa puuro maistua makoisalta. Koska pienimmät ovat jo kaksi vuotiaita, voi mummo huoletta vähän koristellakin pöytää kävyillä ja lisätä kaneleita tuoksua tuomaan.

Se on J O U L U nyt.

Tiedättekö - tuo pöydällä oleva tilkkutyöliinani on jotenkin rakas - jouluna se on useinkin käytössä kaikissa kattauksissa.

 

Jouluaaton aterialla perhe koolla

Meillä on jouluaaton ateriakokonaisuus ollut varmaan melkoisen perinteinen. Jotain uutta on ollut tarjolla jo vuosikausia jouluisin eli marinoituja kasviksia. Niistä voisinkin uusia reseptin tänne blogiin vielä ennen joulun aikaa. Tässä kattauksessa voisikin olla tarjolla ensin kasviksia salaattipedillä. Sitten laatikoita sekä kinkkua. Lopuksi syödään sekahedelmäsoppaa tai paremminkin väskynäsoppaa, kuten äiti tapasi sanoa. Katan lapsille pöydän ihan samoin kuin aikuisille. Jotenkin haluan lasten kokevan tasa-arvoa aikuisten kanssa. Kuten puurokattauksesta huomaa, käytän toki myös lastenastioita sopivasti soveltan. Meillä tämä pöytä on tavanomaista kapeampi (ja tavanomaista pitempi ;) ) , joten kattamisessa on omat haasteensa, varsinkin jos useamman lapsen perhe on samaan aikaan paikalla. Ja voi, niin sitä toivonkin taas tälle joulua jossakin vaiheessa!!! Usein menee vasta tapaninpäivään, että kaksi lapsista on perheineen yhtäaikaa meillä syömässä. Tänä vuonna on tiedossa aattona perhejoulu, kun on pieniäkin paikalla. Ja tuo liina, se on meidän perheen ensimmäinen joululiina kultaisen kahdeksankymmenluvun alkupuolelta, kun olimme muuttaneet vanhaan taloomme, joka sitten myöhemmin tällaiseksi remontoitiin. Liina on vanhaa Marimekkoa, jossa on pari pientä reikääkin. Nyt sen kaivoin tätä kattausta varten. Punainen liina ei kaipaa kovinkaan koristeluja. Valkoiset astiat ja pellavaservetit, papan itse tekemillä servettirenkailla riittää koristeluksi. Pari osittain poltettua kynttilänpätkääkin löytyi tunnelmaa tuomaan. Oikeasti jouluna voisi olla joulukukkakin pöydän päässä. Nyt siihen laitoin kumolleen viininpunaisen hortensian.

 

Jouluista ateriointia kansainvälisellä tvistillä

Vaikka tuossa kerroin, että perinteistä ja hyvin suomalaista on meillä joulunajan ateriointi, löytyy myös muutama poikkeus joulunajan aterioihin - sanoisin kansainvälisellä tvistillä. Kerron siitä tämän kattauksen yhteydessä tarkemmin. Sillä tähän kuvitteeelliseen ateriaan sopii tarina siitä, kun kolmesta lapsista yksi kysyi vuosia sitten voisiko hän tuoda meille mukanaan joulun ajaksi hänen hyvin rakkaan ei-suomalaisen ystävänsä ja tämän suomalaisen ystävättären. Silloin aterialla oli heidän kolmen lisäksi kaksi mummoa (silloin oli äitikin vielä elossa) ja me. Se oli kyllä jotenkin ikimuistoinen Joulu. Mummot nimittäin eivät puhuneet englantia, mutta sehän ei tahtia haitannut ja hauskaa oli meillä kaikilla. En nyt muista mitä tuolloin syötiin, mutta joitakin vuosia sitten hankittiin jouluksi ensimmäistä kertaa iso kalkkuna ja ihan itse se paistettiin. Se oli kyllä oikein hyvää. Piti vain lopettaa sen tilaus, kun tuli joulut, jolloin oltiin paikalla me kahdestaan tai olimme viettämässä joulua Etelä-Suomessa lasten parissa. Nyt ei sitten hoksattu ajoissa tilata kalkkunaa. Aika usein syömme joulupäivänä tai viimeistään tapaninpäivänä lohta. Jälkiruuista puheen ollen, olen tehnyt jo todella pitkään joulupäivän aterian jälkiruuaksi jouluhalon. Se on tälläkin kuvitteellisella aterialla jälkiruokana.

Tämän kattauksen liinana on myös vanha Marimekon liina, joka on luonnollisesti uudempi. Kun nyt hieman kansainvälisemmin ja ihan vain aikuisten kesken syödään, katoin paremmat keittolautaset esille. Siis alkuruuaksi täytyy olla sopivaa keittoa. Meillä onkin kuivattuja suppilovahveroita (kiitos sisko jälleen!), joten niistä tulee ihana keitto. Keittokulhona on antiikkiliikkeestä ostettu kulho, joka muistuttaa minua lapsuudenkodistani. Valkoiset servetit sopivat myös tähän kattaukseen pitämään sen hillittynä. Muutamat lehtikuusenoksat pienine käpyineen sopivat elävöittämään kattausta. Tällä kertaa sytytän kynttilät pöydän päähän tanskalaiseen kynttelikköön.

Olipas eräänlainen aikamatka menneeseen, mutta samalla tulevaan. Rakastan tätä kerroksellisuutta, vanhaa ja uudempaa suloisesti sekaisin. Oikeastaan kaikki löytyi kaapeista kynttilöitä myöten. Pieni poikkeus; Kävimme ystävän kanssa pienen Joulupuodin myyjäisissä ja sieltä poimin mukaan nuo kirjaimet J O U L U ja niille onkin varmaan vuosiksi sopivia käyttötarkoituksia täydentämään jouluisia koristeluja. Aah ja sitten joulukuusen koristelu...

Tällä jutullani haluan viitata myös siihen, että tänä syksynä olen tehnyt jonkin verran aikaisempaa enemmän kierrätystä ja hyvinkin kriittisesti tarkastellut sitä, miten paljon on tullut säilöttyä itselle tarpeetontakin tavaraa. Tähänkin aiheeseen palaan mielellään jossakin postauksessa. 

Joulukuu lähestyy, viimeistään itsenäisyyspäivän aikaan on pipareiden ja torttujen leipomisen vuoro. Sitä ennen nautitaan näistä marraskuisista päivistä! Aika kiitää niin nopeasti, että rauhoitutaan silloin, kun voidaan. 

One month and it's Christmas! I made three different table settings for Christmas time. It brought so many memories from earlier Christmas'ees. I did not buy anything just for this decoration. Everything (except those letters J O U L U = Christmas in Finnish) are from home. Can you think how much we already have! Let's enjoy this time.

Kommentit (1)

60vee
1/1 | 

Tunnelmallisen kauniita ja persoonallisia kattauksia! En jaksa oikein enää innostua joulusta mutta nyt tuli sellainen olo että pitäisikö hiukan ryhdistäytyä :)

Seuraa 

Kyllä vain! Elämään mahtuu niin monenlaista, josta on tai olisi kiva kirjoittaa. Koti ja perhe ovat minulla keskiössä. Sisustaminen on ikiaikainen harrastus ja virkauran jälkeen olen myös opiskellut sisustussuunnittelua. Unelmointi, tulevaisuusorientaatio sekä ilo pienistä hetkistä luonnossa tai matkoilla tai ihan vain tuossa kotisohvalla, ne tuottavat mielihyvää ja hyvinvointia. Olen oululainen, mutta vietän aikaa myös vapaa-ajan paikassamme Koillismaalla. Kaipaan hetkiä omassa sielunmaisemassani, joka minulla on synnyisseudullani Etelä-Pohjanmaalla. Jos en eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska. Olen ollut bloggaajana vuodesta 2016. Aiemmat kirjoitukseni löytyvät osoitteista https://mrs60something.blogspot.fi ja https://www.etlehti.fi/blogit/mrs60something Voit seurata minua facebookissa ja instagramissa @mrs60something tai #mrs60something Tervetuloa seuraajakseni!  

Yhteistyöasioissa tavoitat minut osoitteesta mrs60something@gmail.com

Blogiarkisto