Joulu on luultavimmin se aika, jolloin perheen perinteet, menneet ja uusiksi tulevat kohtaavat kodeissa. Ajattelin tällä kertaa kokeilla kolmenlaista kattausta käyttäen niitä astioita, joita kodin kaapeista löytyy. Samalla päädyin siihen, että käytän kolmea vanhaa liinaa kattauksessa ja katson miten niillä luodaan tunnelmaa jouluun. Samalla näitä kolmea kattausta suunnitellessani ja myös kootessani keittiiöömme, kävin mielessäni monia ihania ja muistorikkaita Joulun ajan hetkiä menneiltä vuosilta. Liitänkin  jokaiseen kattauksen hieman jotain näistä tarinoista. Mitä syötäisiin, miksi, ketä ehkä olisi paikalla tai oikeasti joskus olikin tai tulee olemaan paikalla.

 

Joulupuuroa aattona lastenlasten kanssa

Joulupuuron syönti keskellä päivää ei oikeastaan ole kuulunut meidän perheen perinteisiin. Joinakin viime jouluina on kyllä syöty puuroa päivällä ja se on oikeastaan ihan mukavaa. Joulupuuroa on tullut joskus keitettyä myös aattoillan aterialle toiseen kertaan, kun se sinnekin on kuulunut. Niinpä ajattelinkin, että nyt katan kuvitteellisesti joulupuuron lapsenlapsille ennen päiväunia. Siinä syödessä on mukava arvailla kukahan saa tällä kertaa mantelin ja miten päivä sitten päikkäreiden jälkeen jatkuu ja onkohan joulupukki matkalla? Vanhimman lapsenlapsen mieleisin joulukirjakin on näkösällä ja siitähän voitaisiin hieman lukea joulupukin matkasta lasten luokse.

Onneksi tuli eräänä jouluna hankittua noita punaisia teema-astioita. Niistä saattaa puuro maistua makoisalta. Koska pienimmät ovat jo kaksi vuotiaita, voi mummo huoletta vähän koristellakin pöytää kävyillä ja lisätä kaneleita tuoksua tuomaan.

Se on J O U L U nyt.

Tiedättekö - tuo pöydällä oleva tilkkutyöliinani on jotenkin rakas - jouluna se on useinkin käytössä kaikissa kattauksissa.

 

Jouluaaton aterialla perhe koolla

Meillä on jouluaaton ateriakokonaisuus ollut varmaan melkoisen perinteinen. Jotain uutta on ollut tarjolla jo vuosikausia jouluisin eli marinoituja kasviksia. Niistä voisinkin uusia reseptin tänne blogiin vielä ennen joulun aikaa. Tässä kattauksessa voisikin olla tarjolla ensin kasviksia salaattipedillä. Sitten laatikoita sekä kinkkua. Lopuksi syödään sekahedelmäsoppaa tai paremminkin väskynäsoppaa, kuten äiti tapasi sanoa. Katan lapsille pöydän ihan samoin kuin aikuisille. Jotenkin haluan lasten kokevan tasa-arvoa aikuisten kanssa. Kuten puurokattauksesta huomaa, käytän toki myös lastenastioita sopivasti soveltan. Meillä tämä pöytä on tavanomaista kapeampi (ja tavanomaista pitempi ;) ) , joten kattamisessa on omat haasteensa, varsinkin jos useamman lapsen perhe on samaan aikaan paikalla. Ja voi, niin sitä toivonkin taas tälle joulua jossakin vaiheessa!!! Usein menee vasta tapaninpäivään, että kaksi lapsista on perheineen yhtäaikaa meillä syömässä. Tänä vuonna on tiedossa aattona perhejoulu, kun on pieniäkin paikalla. Ja tuo liina, se on meidän perheen ensimmäinen joululiina kultaisen kahdeksankymmenluvun alkupuolelta, kun olimme muuttaneet vanhaan taloomme, joka sitten myöhemmin tällaiseksi remontoitiin. Liina on vanhaa Marimekkoa, jossa on pari pientä reikääkin. Nyt sen kaivoin tätä kattausta varten. Punainen liina ei kaipaa kovinkaan koristeluja. Valkoiset astiat ja pellavaservetit, papan itse tekemillä servettirenkailla riittää koristeluksi. Pari osittain poltettua kynttilänpätkääkin löytyi tunnelmaa tuomaan. Oikeasti jouluna voisi olla joulukukkakin pöydän päässä. Nyt siihen laitoin kumolleen viininpunaisen hortensian.

 

Jouluista ateriointia kansainvälisellä tvistillä

Vaikka tuossa kerroin, että perinteistä ja hyvin suomalaista on meillä joulunajan ateriointi, löytyy myös muutama poikkeus joulunajan aterioihin - sanoisin kansainvälisellä tvistillä. Kerron siitä tämän kattauksen yhteydessä tarkemmin. Sillä tähän kuvitteeelliseen ateriaan sopii tarina siitä, kun kolmesta lapsista yksi kysyi vuosia sitten voisiko hän tuoda meille mukanaan joulun ajaksi hänen hyvin rakkaan ei-suomalaisen ystävänsä ja tämän suomalaisen ystävättären. Silloin aterialla oli heidän kolmen lisäksi kaksi mummoa (silloin oli äitikin vielä elossa) ja me. Se oli kyllä jotenkin ikimuistoinen Joulu. Mummot nimittäin eivät puhuneet englantia, mutta sehän ei tahtia haitannut ja hauskaa oli meillä kaikilla. En nyt muista mitä tuolloin syötiin, mutta joitakin vuosia sitten hankittiin jouluksi ensimmäistä kertaa iso kalkkuna ja ihan itse se paistettiin. Se oli kyllä oikein hyvää. Piti vain lopettaa sen tilaus, kun tuli joulut, jolloin oltiin paikalla me kahdestaan tai olimme viettämässä joulua Etelä-Suomessa lasten parissa. Nyt ei sitten hoksattu ajoissa tilata kalkkunaa. Aika usein syömme joulupäivänä tai viimeistään tapaninpäivänä lohta. Jälkiruuista puheen ollen, olen tehnyt jo todella pitkään joulupäivän aterian jälkiruuaksi jouluhalon. Se on tälläkin kuvitteellisella aterialla jälkiruokana.

Tämän kattauksen liinana on myös vanha Marimekon liina, joka on luonnollisesti uudempi. Kun nyt hieman kansainvälisemmin ja ihan vain aikuisten kesken syödään, katoin paremmat keittolautaset esille. Siis alkuruuaksi täytyy olla sopivaa keittoa. Meillä onkin kuivattuja suppilovahveroita (kiitos sisko jälleen!), joten niistä tulee ihana keitto. Keittokulhona on antiikkiliikkeestä ostettu kulho, joka muistuttaa minua lapsuudenkodistani. Valkoiset servetit sopivat myös tähän kattaukseen pitämään sen hillittynä. Muutamat lehtikuusenoksat pienine käpyineen sopivat elävöittämään kattausta. Tällä kertaa sytytän kynttilät pöydän päähän tanskalaiseen kynttelikköön.

Olipas eräänlainen aikamatka menneeseen, mutta samalla tulevaan. Rakastan tätä kerroksellisuutta, vanhaa ja uudempaa suloisesti sekaisin. Oikeastaan kaikki löytyi kaapeista kynttilöitä myöten. Pieni poikkeus; Kävimme ystävän kanssa pienen Joulupuodin myyjäisissä ja sieltä poimin mukaan nuo kirjaimet J O U L U ja niille onkin varmaan vuosiksi sopivia käyttötarkoituksia täydentämään jouluisia koristeluja. Aah ja sitten joulukuusen koristelu...

Tällä jutullani haluan viitata myös siihen, että tänä syksynä olen tehnyt jonkin verran aikaisempaa enemmän kierrätystä ja hyvinkin kriittisesti tarkastellut sitä, miten paljon on tullut säilöttyä itselle tarpeetontakin tavaraa. Tähänkin aiheeseen palaan mielellään jossakin postauksessa. 

Joulukuu lähestyy, viimeistään itsenäisyyspäivän aikaan on pipareiden ja torttujen leipomisen vuoro. Sitä ennen nautitaan näistä marraskuisista päivistä! Aika kiitää niin nopeasti, että rauhoitutaan silloin, kun voidaan. 

One month and it's Christmas! I made three different table settings for Christmas time. It brought so many memories from earlier Christmas'ees. I did not buy anything just for this decoration. Everything (except those letters J O U L U = Christmas in Finnish) are from home. Can you think how much we already have! Let's enjoy this time.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kyllä vain! Elämään mahtuu niin monenlaista, josta on tai olisi kiva kirjoittaa. Koti ja perhe ovat minulla keskiössä. Sisustaminen on ikiaikainen harrastus ja virkauran jälkeen olen myös opiskellut sisustussuunnittelua. Unelmointi, tulevaisuusorientaatio sekä ilo pienistä hetkistä luonnossa tai matkoilla tai ihan vain tuossa kotisohvalla, ne tuottavat mielihyvää ja hyvinvointia. Olen oululainen, mutta vietän aikaa myös vapaa-ajan paikassamme Koillismaalla. Kaipaan hetkiä omassa sielunmaisemassani, joka minulla on synnyisseudullani Etelä-Pohjanmaalla. Jos en eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska. Olen ollut bloggaajana vuodesta 2016. Aiemmat kirjoitukseni löytyvät osoitteista https://mrs60something.blogspot.fi ja https://www.etlehti.fi/blogit/mrs60something Voit seurata minua facebookissa ja instagramissa @mrs60something tai #mrs60something Tervetuloa seuraajakseni!  

Hae blogista