Ensinnäkin tuli vain mieleen, että sana harrastaminen onkin mielenkiintoinen. Kukahan ja milloin sen lienee keksinyt? Siis kuvaamaan jotain tekemistä, johon paneudut - niin hartaasti :) Eikö vain!

Ennen matkaa Varjakan saareen muutama sananen harrastamisesta. Syksyn alkaessa on jotenkin sopivaa aloittaa uusi harrastus, siis noudattaen koulussa käynnin aikataulutusta ryhdytään harrastamaan. Minullehan tämä bloggaaminen on yksi erittäin tärkeäksi tullut harrastus, johon tosin suhtaudun ja sitä teen kuin tekisin työtä. Muutaman kerran olenkin tehnyt yhteistyökumppanin kanssa sovitusti blogin, joten se jos mikä on työtä. Bloggaaminen sai minut aloittamaan valokuvauksen. Sanamukaisesti en ollut aiemmin valokuvannut kännykkäkuvia lukuunottamatta lainkaan! Täysin vihreänä vain liitin niin sanottuja kännykkäräpsykuvia juttuihini. Hankin sitten kameran ja vasta viime keväänä kävin päivän kurssilla, jonka piti ihana Frida Steiner. Kirjoitin jutun tuosta päivästä ja voit lukea sen tästä: https://www.etlehti.fi/blogit/mrs60something/uutta-oppimassa-valokuvauks...

 Bloggaaminen on sitten johtanut minulla johonkin, jota voi hyvällä syyllä sanoa uudeksi harrastukseksi eli valokuvaaminen.

Tämä syksy on ensimmäinen kerta, kun olen mukana ryhmässä, jossa paneudutaan viikottain opettajan johdolla valokuvaamiseen. Tosin minulle kävi niin, että jouduin valitsemaan täysin aikataulusyistä tietyn illan ja kuinkas ollakaan olen jo pidemmälle edistyneiden ryhmässä. No joka tapauksessa olen ihan innoissani tästä, että pääsen opettelemaan. Hanging on.

Viime viikolla meillä oli kuvausretki Oulussa (Oulunsalossa) sijaitsevaan Varjakan saareen. Saaren lähdetään venesatamasta, josta on toiseen suuntaan näkymä Oulun kaupunkiin. Taisin jo aiemmin kirjoittaa miten rakastan rannikkokaupunkeja ja sitä myöten venesatamia! Ja olen muuten pesunkestävä maakrapu!

Mikä mahtava mahdollisuus oli nyt päästä tuohon ihastuttavaan, muusta yhteisöstä erillään olevaan saareen, jossa siis ei asu ketään. Toki saaressa on aikanaan asuttu ja siellä on ollut toimivaa sahateollisuutta ja satoja ihmisiä on siellä asunutkin. Lähdetään siis kuvakierrokselle aina siitä alkaen, kun lähdimme lossilla mantereelta saareen. Ja tosiaan tuonkin reissun aikana opin koko ajan uutta. 

Lossin lähtiessä kello oli jo 17.30, mutta auringonsäteet vielä hellivät meitä. Ja perillä odotti saarea kiertävä polku, jota pitkin lähdimme liikkeelle.

Ja saarella on ollut myös

Saaren keskellä on konttorirakennus sekä hirsisiä paritaloja. Konttorirakennuksessa järjestetään kesäisin joitakin taidetapahtumia, mutta saarella ei voi yöpyä. 

Nuo portaat!

Ja tässä rakennuksessa ja juuri tässä aulassa on aikanaan vietetty herraväen ihania kesäillan juhlia - niin kuvittelen.

Olisi ollut niin paljon nähtävää taloissa ja luonnossa. Aika kului suorastaan kuin siivillä. Vielä ennen poislähtöä kuvattiin ihan rannassa. Ja sieltäpä löytyi "maailman pienin saari"

Aurinko oli jo laskemassa ja kaupungin valot (ihan vaan paperitehtaalta suuri osa kirkkaimmista valoista, mutta kuitenkin) loistivat kauas. 

 

Olipa mukava reissu, liikkuminen ja luonto sekä uuden oppimista. Tästä on hyvä, ja ennen muuta kiva jatkaa!

Harrastamisesta sen verran, että aikanaan harrastin kahdeksan vuotta tilkkutöitä ja joka vuosi näin syksyllä menin samaan ryhmään. Tämä on jotain niin uutta, että vielä en mitenkään voi tietää tuleeko tästä jotain pysyvää. Oletko sinä syttynyt jollekin uudelle harrastukselle vai teetkö jotain mitä olet vuosia tehnyt? Ja todellakin harrastaminen on jotain, jota teet mielelläsi ja hartaasti. Vain sinä tiedät mikä sinulle on hyvä ja sopiva harrastus.

Virkistäviä hetkiä sinulle, käyt sitten sienessä, opiskelet kieliä tai luet kirjoja. Sinun valintasi on sinun!

Do you have any special hobby? This year is the first time when I am learning to take photos with a teacher and group of other students. There is so much fun to learn new things. I wish fun time to you too with your hoppy.   

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kyllä vain! Elämään mahtuu niin monenlaista, josta on tai olisi kiva kirjoittaa. Koti ja perhe ovat minulla keskiössä. Sisustaminen on ikiaikainen harrastus ja virkauran jälkeen olen myös opiskellut sisustussuunnittelua. Unelmointi, tulevaisuusorientaatio sekä ilo pienistä hetkistä luonnossa tai matkoilla tai ihan vain tuossa kotisohvalla, ne tuottavat mielihyvää ja hyvinvointia. Olen oululainen, mutta vietän aikaa myös vapaa-ajan paikassamme Koillismaalla. Kaipaan hetkiä omassa sielunmaisemassani, joka minulla on synnyisseudullani Etelä-Pohjanmaalla. Jos en eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska. Olen ollut bloggaajana vuodesta 2016. Aiemmat kirjoitukseni löytyvät osoitteista https://mrs60something.blogspot.fi ja https://www.etlehti.fi/blogit/mrs60something Voit seurata minua facebookissa ja instagramissa @mrs60something tai #mrs60something Tervetuloa seuraajakseni!  

Hae blogista