Muistan tarkalleen ensimmäisen harmaan hiukseni. Muistan kaupungin, jossa tuona käänteentekevänä havainnoimispäivänä asuin. Muistan asunnon ja huoneen, jossa tuon tympeän hiuksen löysin. Muistan tarkalleen minne olin laittautumassa ja mitä hiukselle tein:

nyppäisin irti ja hävitin äkisti!

Nyppimistekniikalla jatkoinkin sitten aika pitkään, kunnes luontoäiti lopulta vei voiton. Ymmärsin että samaa menoa tulisin kaljuksi melko pian.

Olin 26-vuotias.

Sanovat että ennenaikaisen harmaantumisen taustalla olisi yksinomaan perimä. Noinkohan on? Kansan suussa harmaantuminen yhdistetään myös murehtimiseen, ja ylläpitomurehtimistahan tunnustetusti harrastan.

Toisaalta löytöhetki osuu elämäni huolettomimpiin ajanjaksoihin, joten mene ja tiedä.

Kommentit (0)

Seuraa 

Murehtija muutti Saksan Hampuriin toistamiseen kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen, tällä kertaa perheineen miehen työkomennuksen johdosta. Blogissa harrastelijakirjoittaja tutkailee uusia ympyröitä ja opettelee kirjoittamista, freelance-kielenkääntäjä tekee etätöitä, lukija voimaantuu kirjallisuudesta ja äiti ihmettelee lastensa koulunkäyntiä vieraskielisessä koulussa.

Murehtija nyt myös Facebookissa.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat