Anna Sillanpää kirjoittaa Kodin Kuvalehdessä kokemuksistaan Etelä-Afrikassa. Lehden uusimmassa numerossa hän kertoo, että maassa puhutaan 11 virallista kieltä ja että kaikki hänen kohtaamansa taksikuskit ovat osanneet niistä vähintään yhdeksää!

Toisin on meillä. Meillä virallisia kieliä on kolme, ja enemmistö ei halua olla niiden kahden muun kanssa missään tekemisissä. Meillä kerätään adresseja, että edes seuraava sukupolvi säästyisi kauhealta koettelemukselta eli pakkoruotsilta. Miten se onkin niin, että kaikenlaista oppimista pidetään yleisesti hyvänä asiana, mutta kun aletaan puhua ruotsin kielestä, muuttuu ääni kellossa? Miksei kukaan puhu pakkoderivoinnista? Tai pakkokoodauksesta, jota kaikki lapset pääsevät pian iloisina opiskelemaan?

Miksi ruotsin kielen opettaminen (Minä-Minä-Maassa toki moni muukin asia) koetaan suorastaan henkilökohtaisena loukkauksena?

Bloggaaja Sari Kristiina pohtii, miksi tervehtiminen on monelle suomalaiselle niin vaikeaa. Ei taida olla todennäköistä, että aivan heti alkaisimme tervehtiä toisiamme toisella kotimaisella kun se ensimmäinenkin tapa on vielä oppimatta. Jospa muistaisimme opettaa lapsillemme ne kolme tärkeää pikku sanaa: 'Kiitos', 'Anteeksi' ja "Hej!'

Kommentit (2)

vailla tunteiluita

Kai tiedät, ettei missään maailmassa ole meidän pakkoruotsimme kaltaista kaikille alakoulusta yliopistoon pakollista pientä vähemmistökieltä?

Toki meillä voisi olla ns. taksikuskielitaito, jossa yhdeksällä eurooppalaisella kielellä onnistuu ymmärtämään, minne ollaan menossa ja tervehtiä iloisesti, se olisi ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin pakkoruotsi ja veisi rutkasti vähemmän aikaa.

Pakkruotsia ei voi verrata esim. matematiikaan, koska maailmankuvan ja selviytymisen kannalta samat keskeiset taidot löytyvät kaikista kouluista. Derivointia on vain lukiossa ja nykyisin lyhyellä matematiikalla ei sitäkään. Sen sijaan vieraat kielet valitaan kaikkialla yksilön omien tarpeiden mukaan.

On muuten ihan eri asia vaatia vapautta tai oikeutta omille lapsille (esimerkiksi vapautta pakkoruotsista tai oikeutta opiskella ruotsia vapaaehtoisesti) kuin vaatia pakko kaikkien muiden lapsille (siis meillä pakkoruotsia alakoulusta yliopistoon). Ensimmäinen on yleisten vapauskäsitysten mukaista ja perusteeksi riittää oma kokemus kielen tarpeettomuudesta tai tarpeesta. Jälkimmäinen vaatisi todella hyvät perustelut, jotka hyvin koulutetut ja maailmaa nähneet kanssaeläjätkin hyväksyvät. Nyt pakkoruotsin haluaa pois jopa ÅA:n gallupin mukaan 74% suomalaisista. Tätä tulee kuunnella.

Eikö?

Seuraa 

Murehtija muutti Saksan Hampuriin toistamiseen kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen, tällä kertaa perheineen miehen työkomennuksen johdosta. Blogissa harrastelijakirjoittaja tutkailee uusia ympyröitä ja opettelee kirjoittamista, freelance-kielenkääntäjä tekee etätöitä, lukija voimaantuu kirjallisuudesta ja äiti ihmettelee lastensa koulunkäyntiä vieraskielisessä koulussa.

Murehtija nyt myös Facebookissa.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat