Taisin tässä vähän aikaa sitten kehuskella, miten mallikkaasti nuo poikalapseni osaavatkaan olla paikoillaan kirjoihinsa syventyneinä. No, tämä sunnuntai ei ollut niitä päiviä.

Tänään piti olla päivä, jolloin saa nukkua pitkään ja olla kiirehtimättä minnekään. Sunnuntai, lepopäivä.

Vanhemmat ajattelivat vähän laitella pihaa syyskuuntoon ja toivoivat poikia avukseen, mutta miten kävikään: heti kun silmä vältti, pojat istuivat nenä kiinni ipadissa ja tuijottivat silmät kiiluen oranssia neliötä, joka kiisi ruudulla esteitä väistellen.

Tuli kavereita, pihallekin mentiin, siellä viihdyttiin kymmenen minuuttia, paineltiin yläkertaan, minne lankesi epäilyttävä hiljaisuus. Syy: puhelimia joka kourassa, koska virtuaalikyliä pitää puolustaa.

Kinaa veljesten välillä, kinaa poikien ja vanhempien kesken ja lopulta kinaa vanhempienkin välillä; toinen väittää toista liian tiukaksi, toinen puolestaan toista liian lepsuksi.

Lopulta armahtava ilta. Huomenna maanantai ja ihana, rytmitetty arki.

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Murehtija muutti Saksan Hampuriin toistamiseen kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen, tällä kertaa perheineen miehen työkomennuksen johdosta. Blogissa harrastelijakirjoittaja tutkailee uusia ympyröitä ja opettelee kirjoittamista, freelance-kielenkääntäjä tekee etätöitä, lukija voimaantuu kirjallisuudesta ja äiti ihmettelee lastensa koulunkäyntiä vieraskielisessä koulussa.

Murehtija nyt myös Facebookissa.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat