Hei lukija,

Murehtija täällä. Minua on jo pitkään kalvanut palo luovaan kirjoittamiseen. Tämä on ensimmäinen omalla kirjoittajanäänelläni tuotettu julkinen postaus. Niin kuin tämän blogin nimestä arvannet, olen murehtijaluonne. Kirjoittelen tässä riviä kolme, ja jo murehdin, mahtaako tätä lukea kukaan ja jos lukeekin, mitä mahtaakaan ajatella.

Jos kysyy asiaan perehtyneiltä, mitä hyötyä on murehtimisesta, he sanovat, että eipä juuri mitään, paljosta murehtimisesta ainakaan. Parempi hankkiutua eroon. No, sitähän minäkin! Koska pöytälaatikkoon kirjoittaminen ainakin lieventää tuskaa, niin julkinen kirjoittaminen todennäköisesti lieventää murehtimisen tuskaa vielä roppakaupalla enemmän. Tämä jää nähtäväksi. Aina on toki mahdollista nolata itsensä – siis julkisesti. Siinäpä vasta murehtimista.

Veikkaan, että meistä naisista aika moni on mestari murehtimaan. Äitiyden myötä murehtivaisuus räjähtää aivan uusiin ulottuvuuksiin. Itse pystyn esimerkiksi leikiten murehtimaan asioita, jotka saattavat tapahtua noin kymmenen vuoden kuluttua. (Kuopukseni tulee silloin täysi-ikäiseksi ja saa ajo-oikeuden.)

Niin, omat lapset. Ykkösaihe murehtijan listalla, runsaasti alakohtia: terveys, sosiaalisuus, koulumaailma, poikien maailma, pärjääminen ihan noin yleensä, muutaman mainitakseni. Kakkossijan jakavat kaikki muut läheiset yhdessä (niin ikään runsaasti alakohtia).

On isoja murheita ja on aivan pikkuisia murheita. On kestomurheita. On täysin turhia murheita. Sitten on näitä musertavan surullisia globaaleja murheita. Viime aikojen uutiset ovat olleet niin surullista luettavaa, että jos ne eivät jotakuta murehduta, on meillä siinä jälleen uutta murehdittavaa.

Toisinaan, usein, murheet kaikkoavat, joten tässä blogissa ei sittenkään ole tarkoitus velloa murheiden aallokossa. Tarkoituksenani on havainnoida elämää ihmetellen ja ihastellen, joskin monesti myös murehtien. Rivien väleistä toivon lukijan lopulta löytävän ilon pilkettä ja myötätuntoa.

Jos tunnistat matkan varrella itsessäsi samoja tuntemuksia, sano moi! Jaettu murhe on puolitettu murhe.

Kommentit (3)

Mari - KK
Liittynyt1.10.2013

Hei Murehtija, ja tervetuloa! Jaan monta murhettasi, mutta en sitä, lukeeko blogiasi kukaan. Varmasti lukee.

Seuraa 

Murehtija muutti Saksan Hampuriin toistamiseen kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen, tällä kertaa perheineen miehen työkomennuksen johdosta. Blogissa harrastelijakirjoittaja tutkailee uusia ympyröitä ja opettelee kirjoittamista, freelance-kielenkääntäjä tekee etätöitä, lukija voimaantuu kirjallisuudesta ja äiti ihmettelee lastensa koulunkäyntiä vieraskielisessä koulussa.

Murehtija nyt myös Facebookissa.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat