Atlantin yli on nyt lennetty, kahteen otteeseen. Taannoiseen tekstiini viitaten voin vain todeta, että hienosti selvisin, turhaan murehdin.

Perillä aurinko helli, naurettavan suuri automme nieli kilometrejä. Mies ratin takana, minulla aikaa ajatella.

"Jos Jumalani tuon saan, niin toista en vaadi", sanoo matkaromaanissani Kätilö.

Katja Ketun romaanin raakuuksien ja oman elämän vaivattomuuden, yltäkylläisyyden ja tuhlailevaisuuden välinen räikeä kontrasti saa aikaan vastareaktion. Pintaan nousee hämillisyys, häpeä, itseinho.

Ja kuin pisteenä i:n päälle taas yhdeltä viisikymppiseltä ystävättäreltä tulee viesti potkuista.

Ainuttakaan auringonpaisteista, hymysuista lomakuvaa en sosiaalisessa mediassa jaa. En saata.

Ajattelen kotia, perhettä, terveyttä, työtä. Ja ajattelen: "Jos nämä saan pitää, muuta en vaadi."

Naiivisti ajateltu. Lapset ovat lainaa, pois muuttavat ennen kuin huomaankaan; avioliitto myötä- ja vastoinkäymisiä; terveys ei itsestäänselvyys – työpaikka ei etenkään.

Ja silti: joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle.

Kommentit (0)

Seuraa 

Murehtija muutti Saksan Hampuriin toistamiseen kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen, tällä kertaa perheineen miehen työkomennuksen johdosta. Blogissa harrastelijakirjoittaja tutkailee uusia ympyröitä ja opettelee kirjoittamista, freelance-kielenkääntäjä tekee etätöitä, lukija voimaantuu kirjallisuudesta ja äiti ihmettelee lastensa koulunkäyntiä vieraskielisessä koulussa.

Murehtija nyt myös Facebookissa.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat