Tavallinen työpäivä, katse näyttöruudulla. Puhelin siinä vieressä työpöydällä, äänettömällä.

Yhtäkkiä puhelin herää eloon, tärisee, ja näytössä lukee ”Kouluth”. Sydän jättää lyönnin väliin (voiko niin käydä?), ja sinä lyhyenä aikana, jonka minulta kestää kiirehtiä avokonttoripaikaltani jonnekin rauhallisempaan soppeen puhumaan, ehdin käydä läpi kokonaisen kirjon mahdollisia kauhuskenaarioita.

Astetta vähemmällä tutinalla saattaa selvitä ”Opehuoneesta”. Tai ”Villen äidistä” (kun lapsi on Villellä yökylässä).

”Eki” on myös erittäin paha. Kutsun tässä nyt Ekiksi äitini naapuria, jonka kanssa en juuri soittele. Jos kesken tavallisten lauantaisiivojen soivan puhelimen ruudulla lukee ”Eki”, valahdan välittömästi.

Murehtijalle pitäisi muistaa aina aluksi, ihan ensimmäiseksi, sanoa: ”Ei mitään hätää, sellaista vain että...”!

Oli aika, jolloin veljeni, kutsuttakoon häntä tässä vaikka Anteroksi, ei sairautensa vuoksi pystynyt kuukausiin soittamaan kenellekään. Kun ruudulla sitten pitkästä aikaa, aivan yllättäen, luki ”Antero”, valahdin taas.

Kommentit (2)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Minulla on sama oireyhtymä! Valahdan aina ja menen pieneen paniikkiin, jos puhelimen ruudulla näkyy joku ns. ei toivottu soittaja :-) ja yleensä puhelun jälkeen totean, että huoleni oli turha..

Johanna, Eau De Cologne

Seuraa 

Murehtija muutti Saksan Hampuriin toistamiseen kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen, tällä kertaa perheineen miehen työkomennuksen johdosta. Blogissa harrastelijakirjoittaja tutkailee uusia ympyröitä ja opettelee kirjoittamista, freelance-kielenkääntäjä tekee etätöitä, lukija voimaantuu kirjallisuudesta ja äiti ihmettelee lastensa koulunkäyntiä vieraskielisessä koulussa.

Murehtija nyt myös Facebookissa.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat