Mahduin onnekseni mukaan Kodin kuvalehden järjestämälle kiinnostavalle bloggauskurssille. Jo ensimmäisellä viikolla selvisi, että blogini olemus avautuu lukijalle heikohkosti, ja huomaan että näin taitaa olla. Vaikea minun on blogiani itsellenikin jotenkin tyhjentävästi selittää!

Yritän.

Postauksillani ei ole yhtä (tai kahta tai kolmea) teemaa. Peukaloni on keskellä kämmentä. Molemmissa käsissäni. Blogissani ei näin ollen käsitellä esimerkiksi askartelua, tuunausta tai sisustusta, joista luen toki oikein mielelläni. Muiden kirjoittamista ja kuvaamista postauksista saamiani ideoita saatan jopa toteuttaa rajallisten kykyjeni mukaan. Järjestys meillä ainakin vaihtuu usein – kysykää vaikka mieheltäni.

Oma blogini rakentuu Murehtijan päänsisäiseen maailmaan, ja tarkastelukulma on blogin yhteinen nimittäjä.

Olen päälle nelikymppinen nainen (mitä en tahdo millään uskoa), kahden alakouluikäisen pojan äiti, työkseen paljon reissaavan miehen vaimo, neljänsadankilometrin päässä maalla yksin asuvan äidin tytär, sisar osittain invalidisoituneelle veljelle, nelinkertainen kummitäti, kaupunkilaistunut maalainen, jonka turvaverkot ja ystävät ovat hajallaan ympäri Suomen.

Samalla olen kielialan asiantuntija, joka ammattinsa ohella hakee virkistystä kirjallisuudesta, kirjoittamisesta, matkailusta, pilateksesta ja luonnosta.

Ennen kaikkea olen hieman melankoliaan taipuvainen synnynnäinen murehtija, joka tuntee lievää maailmantuskaa. Tarkkailija, jossa on ripaus sinisilmäistä maailmanparantajan vikaa.  

Tekstit syntyvät kun ovat syntyäkseen, harvakseltaan, ehkä kerran viikossa, ehkä harvemmin. Ne saavat alkunsa useimmiten silloin kun tuiki tavallisen arjen keskellä mieltä jää vaivaamaan jokin ajatus, joka on pakko saada purkaa tekstiksi. Ajatus saattaa tupsahtaa melkein mihin tahansa aiheeseen liittyen – tähän mennessä on murehdittu esimerkiksi poikien lukemattomuutta, omia vajavaisuuksia ja muuttolintuparkoja. Itse murehtivaisuutta olen myös pohdiskellut.

Tekstini valmistuvat ennakkoon pitkälti mielessäni ja siirtyvät myöhemmin lähes sellaisenaan tänne blogiin. Postaukseni ovat melko lyhyitä, ja pyrin pitämään ne itsenäisinä kokonaisuuksina.

Tervetuloa lukijaksi, toivon että pysyt kärryillä...

Kommentit (5)

Vierailija

Sittenhän meitä on täällä ainakin kaksi! Ihmetellään yhdessä maailmanmenoa - milloin mistäkin aiheesta.

Vertigo
Liittynyt18.10.2015

Täällä kolmas. Minä tykkään just siitä, että voi kirjoittaa ihan siitä mikä itselleen tuntuu juuri sillä hetkellä tärkeältä.

Seuraa 

Murehtija muutti Saksan Hampuriin toistamiseen kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen, tällä kertaa perheineen miehen työkomennuksen johdosta. Blogissa harrastelijakirjoittaja tutkailee uusia ympyröitä ja opettelee kirjoittamista, freelance-kielenkääntäjä tekee etätöitä, lukija voimaantuu kirjallisuudesta ja äiti ihmettelee lastensa koulunkäyntiä vieraskielisessä koulussa.

Murehtija nyt myös Facebookissa.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat