"Ei haittaa, jos muut eivät ymmärrä minua,

mutta huolestun kyllä, jos en itse ymmärrä muita."

 

Suunnilleen noin yllä olevassa taulussa lukee. Teksti on englanninnettu taustapuolelle.

Toki taulussa voi lukea muutakin, sillä en osaa lukea kirjoitusmerkkejä. Korjatkaa toki, jos taulussa lukeekin "Keep calm and have chocolate". (Olisin todennäköisesti hankkinut taulun siitä huolimatta.)

Ostin kuvan taulun Singaporesta noin kaksikymmentä vuotta sitten. Se nojailee pölyttyneenä lapsuuskotini nurkassa. On mielenkiintoista, että jo silloin, nuorena aikuisena, valitsin nimenomaan tämän ajatelman, vaikka eri vaihtoehtoja oli muistaakseni tarjolla kymmenittäin.

Taulun motiivi tukee mielestäni hyvin aiempia tuumailujani siitä, että murehtivaisuus on luonteessa. Ajatelmassa tulee hyvin esiin myös se, että murehtija tykkää analysoida vaikuttimia. Tästäkin kirjoitin jo aiemmin.

Viime aikoina olen tuntenut paljon taulun sanoittamaa tunnetta. Olen ollut täysin ymmälläni lukiessani joidenkuiden suomalaisten maahanmuuttoon liittyviä kommentteja. Vieläkin hirveämpää on, jos ihminen, joka esimerkiksi Facebookissa tykkää avoimen rasistisista kirjoituksista, on jollain tavoin tuttu.

Silloin olen pelkkää kysymystä: "Onko hän todella tuota mieltä?" "Miksi hän on tuota mieltä?" "Voiko hän todella ajatella noin, itselleen täysin vieraista ihmisistä?"

Ihmisistä.

Jotkut kuulemma murehtivat, että tulijat vievät työpaikat, naiset, sosiaaliturvan.

Eivät he murehdi. Murehtiminen ei ole vihapuhetta, toisen arvon alentamista, uhoamista, yllyttämistä.

Kommentit (0)

Seuraa 

Murehtija muutti Saksan Hampuriin toistamiseen kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen, tällä kertaa perheineen miehen työkomennuksen johdosta. Blogissa harrastelijakirjoittaja tutkailee uusia ympyröitä ja opettelee kirjoittamista, freelance-kielenkääntäjä tekee etätöitä, lukija voimaantuu kirjallisuudesta ja äiti ihmettelee lastensa koulunkäyntiä vieraskielisessä koulussa.

Murehtija nyt myös Facebookissa.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat