Eilen vietettiin jälleen kansallista etätyöpäivää. Olen sikäli onnekkaassa asemassa, että voin tehdä työtäni myös kotoa käsin, ja etäpäiviä kertyykin yhdestä kahteen joka viikko. Sama tilanne on kollegoillani.

Etätyömahdollisuus on ihan huippu juttu, win-win-tilanne.

Eipä ole työnantajan tarvinnut laskeskella sairauspoissaolopäiviä, koska niitä ei meillä ole nimeksikään. Etätöitä voi tehdä myös flunssaisena aamutakissa, eikä tarvitse pelätä tartuttavansa muita.

Etätyöpäivän aamuksi voi varata lapselleen hammaslääkäriajan – ja ehtiä silti yhdeksäksi töihin.

Etätyöpäivänä voi keskittyä luovaan tekemiseen, jolle avokonttorin hälinä on myrkkyä.

Etätyöpäivänä ei liukastella autolla ojaan.

Joissakin yrityksissä etätyöt ovat jo arkipäivää; työsopimukseen voidaan kirjata, että työntekijällä on lähtökohtaisesti mahdollisuus pitää vaikkapa kaksi etätyöpäivää viikossa. Joissakin taloissa etätöihin suhtaudutaankin sitten penseämmin, ja se on asia, jota tällä erää murehdin.

Kyse on luottamuksesta. Etätyötä tekevän työntekijän täytyy olla luottamuksen arvoinen. Mutta ennen kaikkea työnantajan pitää antaa työntekijöilleen mahdollisuus osoittaa luotettavuutensa. Pienellä kädenojennuksella voi olla kauaskantoiset seuraukset.

Kommentit (0)

Seuraa 

Murehtija muutti Saksan Hampuriin toistamiseen kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen, tällä kertaa perheineen miehen työkomennuksen johdosta. Blogissa harrastelijakirjoittaja tutkailee uusia ympyröitä ja opettelee kirjoittamista, freelance-kielenkääntäjä tekee etätöitä, lukija voimaantuu kirjallisuudesta ja äiti ihmettelee lastensa koulunkäyntiä vieraskielisessä koulussa.

Murehtija nyt myös Facebookissa.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat