Olen joutunut vähän murehtimaan pojan kaveriasioita, kun välillä tuntuu että ”kaikki” muut omalla luokalla ovat futareita tai muuten superurheilullisia ja omaa poikaa ei jalkapallo voisi vähempää kiinnostaa.  Vaikea on pojan siinä sitten pysyä niin sanotusti porukoissa kun omat kiinnostuksen kohteet ovat jossain aivan muualla.

Hetkellistä yksinäisyyttä siis on ollut ilmoilla. Sanon hetkellistä, koska onneksi päivittäin näen pojan osaavan iloita.

Huomasin, että Kodin Kuvalehdessä vietetään yksinäisyyden teemaviikkoa, joten rupesin miettimään yksinäisyysasiaa enemmänkin, juuri tilapäisyyden kautta. Pystyin tunnistamaan (ja murehtimaan) monentyyppistä tilapäistä yksinäisyyttä ympärilläni.

Moni viikonloppuisä ikävöi lastaan, kunnes koittaa oma viikonloppu, jolloin ilo on käsinkosketeltavaa.

Moni vaimo kokee kipeää yksinäisyyttä avioliitossaan, mutta viettää railakkaita hetkiä ystäviensä seurassa.

Maaseudulla elää koko joukko isoäitejä, joiden pesä on tyhjentynyt jo vuosikymmeniä sitten, aivan tyhjäksi. Onneksi säännöllisesti mummoloihin pelmahtaa isoja katraita, ja naapuriverkosto on tukena.

Eronneet äidit, miksei isätkin, etsivät uutta rakkautta, joutuvat pettymään mutta huomaavat, miten onnellisia ovat lapsistaan.

Luetteloa voisi jatkaa kai loputtomiin.

Hetkellistä yksinäisyyttä voi joutua kokemaan kuka tahansa meistä. Silloin auttavat esimerkiksi ne kaikki rakkaat muistot, joista viime kerralla kirjoitin.

Kommentit (0)

Seuraa 

Murehtija muutti Saksan Hampuriin toistamiseen kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen, tällä kertaa perheineen miehen työkomennuksen johdosta. Blogissa harrastelijakirjoittaja tutkailee uusia ympyröitä ja opettelee kirjoittamista, freelance-kielenkääntäjä tekee etätöitä, lukija voimaantuu kirjallisuudesta ja äiti ihmettelee lastensa koulunkäyntiä vieraskielisessä koulussa.

Murehtija nyt myös Facebookissa.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat